Startti Kilpisjärveä kohti

Ruskareissun matkapostaukset, osa 1, olkaatte hyvät!

Vuokrattiin miehen tutulta asuntoauto, joka vastasi meidän tarpeisiin oikein mainiosti. Mikä parasta, koska tuttavilla on itsellään koiria, saimme ottaa Ciran ja Filjan mukaan reissuun. :) Startattiin kotoa lauantaina aamulla. Koukattiin mun iskä kyytiin matkan varrella ja jätettiin Rovaniemellä pois kyydistä. Meillä oli tarkoituksena ajaa lauantain aikana Oulusta Kilpisjärvelle, mutta hiljakseltaan ja täysin omaan tahtiin. Pysähdyttiin syömään päivällistä ja ihastelemaan maisemia jossain Muonion kohdalla tällaiselle vähän enemmän sivussa olevalle P-paikalle, josta oli kivat näkymät joka suuntaan. Käytettiin samalla koiria rannalla pienellä happihyppelyllä.

 

Mulla ei ole korttia asuntoauton ajamista varten, joten mies hoiti reissun ajopuolen, meikäläinen vastasi viihdepuolesta - heh. Ajojen aikana kuunneltiin musiikkia, juteltiin niitä näitä, ihailtiin upeita maisemia ja hörpittiin kuumaa juomaa ja napsittiin matkakarkkeja.

Etenkin tuossa lauantaina, kun lähdettiin Oulusta ja edettiin pikku hiljaa Suomea ylöspäin, syksyn ja ruskan etenemisen huomasi selvästi. Kun täällä kotipuolessa puissa oli vielä lähes kaikki lehdet ja metsät enimmäkseen vihertävät, oli jo Rovaniemen jälkeen puiden väriloisto ihan erilainen. Harmillista, että tänä vuonna ruska oli pohjoisessa vähän myöhässä, sillä sitä kaikkein kauneinta, punertavaa ruskaa, ei tullut vastaan missään.

Kun aurinko alkoi painua mailleen, spotattiin toinen nätti P-alue (kuvat alla). Pysähdyttiin hetkeksi jaloittelemaan ja kuvailemaan ja sitten ajettiinkin koko loppumatka suoraa kyytiä kohti päämäärää. Saavuttiin perille Kilpisjärvelle pimeyden laskeuduttua. Tuntui ihan loputtoman pitkältä ajalta viimeisten kymmenien kilometrien ajo, kun aurinko oli jo laskenut ja ulkona ei näkynyt muuta kuin autotien viivat. Oltiin ajateltu leiriytyä yöksi Kilpisjärven karavaanarialueelle, mutta se oli ihan täynnä, joten ajettiin pari sataa metriä eteenpäin ja löydettiin leveä P-alueen tapainen paikka (pilkkopimeässä oli paha mennä veikkaamaan, missä oikein oltiin :D) ja jäätiin siihen yöksi.

Ensimmäinen yö asuntoautossa oli melko huikaiseva... Kilpisjärvellä nimittäin tempoi jonkinmoinen syysmyräkkä ja koko iso auto heilui tuulessa läpi yön. Ei siis tullut kovin sikeästi nukuttua. Aamulla, kun mies lähti ensi töikseen päästämään tytöt aamutarpeilleen, kuulin hänen huutavan ulkoa "Tuu kattomaan, missä me ollaan!". Tais mullakin leuka loksahtaa, kun näin päivänvalossa, millaiseen paikkaan oltiin pimeässä suunnistettu. Oli meinaan sen verran makiat maisemat! Ja ei ihme, että tuuli kuin esterin sieltä, kun oltiin ihan suojattomassa paikassa veden äärellä.

No, siinä aikamme ihasteltuamme paikkaa, ruvettiin väsäämään ruskaretken ensimmäistä aamupalaa. To be continued...