...Meinaan tää päivä + lumen tulo pohojolaan. Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluun (wihii!) ja tänään on pyryttänyt ensimmäistä kertaa tänä syksynä meidän huudeille kunnolla lunta. Ihan mahtava fiilis oli aamulla katsoa ulos ikkunasta ja huomata, että maa on valkoinen! Se tekee niin paljon tähän syksyiseen pimeyteen. Ajattelin siinä sitten, että täytyyhän tämän nyt tarkoittaa jotakin, että juuri tänä päivänä tuli näin valtavasti lunta, joten tänään aion kyllä ripustaa meidän talvi(joulu)kranssin ulos ovenpieleen! :) Marraskuun vaihtuessa sitten niitä valohärpäkkeitä sun muuta semi-jouluista, hihih.
Heitin tytötkin samantien lumen huomattuani kartanolle ja huusin niille "Kattokaa, siellä on lunta!" Ne katto mua ihan äimänä, että mikä muhun on menny ku mesoan ja heilutan käsiä takapihalle päin mutta riensivät sitten painimaan lumihankeen. Cira ottikin sitte kunnon mökötysilmeen päälle, kun huusin sen lopulta sisälle (kuva alla). :D
No joo, on tänään muutakin tullut touhuttua kuin ihasteltua valkeaa maisemaa. Kävin aamupäivällä hammaslääkärissä tarkistuksessa (aina yhtä ahdistavaa ja tympeää, hrr!) ja kurvailin kaupan kautta kotiin. Salmiakit ja lakritsit odottavat syöjäänsä (onneksi on matalat verenpaineet nii saa vähän herkutella näillä ;). Parit työpalaverit ja pieni kotijumppa alta pois. Perjantain dinner. Nyt on kynttilät ja raukeus. Mikäs tässä sohvalla makoillessa ja pallomahan papattimattomaista liikehdintää hämmästellessä. Melkoiset bileet taas tuolla meidän neidillä. :D
Muikeeta perstaita !
Oi kun siellä on jo paljon lunta! :) Täälläkin on vähän! ;)
VastaaPoista