Ruskainen Kilpisjärvi

Jatketaampas meidän ruskareissua, ensimmäisen osan voit lukaista täältä, jos meni ohi. :) Ensimmäinen yö oli tosiaan sen verran tuulinen, ettei nukuttua tullut ihan "kuin tukki". Tuuli keinutti asuntoautoa ja viima kuului sisälle asti. Mietin jo, että ollaanko me vielä Suomen puolella, kun näin kamalasti myrskyää. :D Aamulla kun pistettiin nokkamme ulos autosta, ei meinattu uskoa silmiä - ja samalla tajuttiin, mistä mahtoi niin tajuttoman navakka tuuli johtua. Asuntoauton ulkopuolella näytti tältä:

 

Aika huikeet maisemat meidän "ihan sama, pysähdytään nyt vaan tähän yöksi" -nukkumapaikalla. :D Aamullakin puhalsi vielä hyinen ja puuskainen tuuli, mutta uhmattiin sitä sen verran, että käytettiin tyttöjä aamutarpeilla ja räpsittiin hullun lailla kuvia. Niin ja ihasteltiin montut auki näitä maisemia.

Muutamat yhteiskuvat tyttöjen kanssa (joiden turkit lensi coolisti tuulen mukana, ks. keskimmäinen alempi kuva), pari yritystä saada tytöistä edustavia yhteiskuvia (Filja oli sitä mieltä, että nyt niitä herkkuja, mä en ala poseeraamaan!) ja sitten lähdettiin köröttelemään "kylille".

Bongattiin tien varrelta, lähellä meidän yöpymispaikkaa, tällainen retkeilykeskus. Ajeltiin parkkiin ja käytiin sisällä toteamassa että hei, täällähän tarjotaan kohta lounasta! ja hei, täällähän on wc! Täytettiin vesipullot ja tehtiin varalta evästä reppuun ja sit ei ku menoks. Päätettiin lähteä vaan kävelemään hissukseen jotain random-polkua eteenpäin ja kääntyä takaisin sitten, kun ei enää jaksa (eli siis kun mä en enää jaksa). Tytöt oli ihan innosta pinkeenä, kun pääsivät tutkailemaan uusia maastoja!

Retkeilykeskuksen ympärillä oli paljon asuntoautoja ja -vaunuja, mutta itse retkeilijöitä ei onneksi ollut valtavia määriä (samassa paikassa kuin me). Saatiin siis taivaltaa ihan rauhassa omaan tahtiin eikä tarvinnut tyttöjäkään pitää viiden sentin päässä itsestä, vaan ne sai "vapaana" temmeltää hihnojen päissä.

Heti ensimmäisen sadan metrin jälkeen huomattiin yhtäkkiä, että vähän matkan päässä polulta oikealle, metsässä, liikkuu poro. Eiku kaks. Eiku viis. Eiku kuin ihmeen monta!? Cira ja Filja meni tietysti ihan sekaisin, ensin ne jähmetty ku huomasivat, että jotain suurta liikkuu lähellä, sitten ne alkoi murisemaan ja lopuksi haukkumaan ja vetämään niitä kohti. Aika leppoisan oloisia poroja nuo yksilöt kyllä oli, lönkyttelivät sivulta meidän edelle ja ohittivat sieltä toiselle puolen metsää meidät ja hävisivät näkyvistä. Emmä kyllä mee vannomaan, etteikö siellä ois ollu hirviäki ku tää mun eläintuntemus on niin mieletöntä..

Polku, jota me lähdettiin tallaamaan, oli jatkuvaa ylämäkeä, joten aika lyhyeksi jäi meidän lenkki, vaikka kuin hissukseen kävelin, otin välillä kuvia ja välillä annoin Ciran tai Filjan olla mulle vetoapuna jyrkimmissä kohdissa. Onhan tässä kunnossakin parantamisen varaa, mutta jotenkin huomas, että tuli huono olo, kun ylämäkeen taivalsi. Mutta eipä tuo mittään, mukavaa oli nauttia raittiista ilmasta ja happihyppelyn jälkeen siirryttiin retkeilykeskukseen lounaalle. Ei ollu poronkäristys siellä ihan parasta A-luokkaa, mutta kyllä sillä nälkä lähti. Meillä on miehen kanssa reissussa ihmeen huono tuuri aina näiden ruokapaikkojen valinnassa. :D