Neiti 2 kk

Vaikka tässä ruvetaan jo hipomaan 10 viikon ikää, tehdään nyt kuitenkin vielä 2 kuukauden postaus. Millainen tämä meidän vauva on 2 kuisena, mistä hän pitää ja mistä ei, mitä on oppinut... Tällaiset asiat varmasti ainakin osaksi jäävät vauvavuoden jälkeen unholaan, joten on varmasti kiva palata virkistämään muistia tänne blogin puolelle. Ja ehkä joku teistäkin tykkää näitä tällaisia postauksia lukea. :D

Olen seurallinen; opin aika tasan 2 kuukauden iässä hymyilemään, nauramaan ja jokeltelemaan ihan kunnolla. Nykyään höpöttelen eniten äidin kanssa, kun kaksistaan vietellään päiviä. Kerron paljon juttuja ja innostun, kun minulle jutellaan ja hymyillään takaisin.

Kasvukäyräni on hyvä. Olen tällainen pieni sirppana, mutta äiskän tarjoama pöperö on ollut oikein riittävää, koska neuvolatätin mukaan kasvan oikein hyvin. Äitistä ja iskästä oli vähän hassun hauskaa, kun mun paino ja pituus oli 2 kk neuvolassa sitä luokkaa, että joku voisi hyvin syntyä sen kokoisena. Vaikka oon siis jo 2 kuukautta vanha! Mutta on kivaa olla pieni ja siro, mun kummitäti sanoi että oon sellainen pieni keijukainen. :)

Leikkihetki iskän kanssa. <3

Nuo pienet pullojalat!! <33

Olen tarkkaavainen; seuraan katseellani liikkuvia kohteita ja tuijotan mielenkiintoisia muotoja ja värejä. Koirat on edelleen ihan ykkösjuttu, niitä tykkään katsella vaikka kuinka kauan ja on superkivaa, jos saa niiltä pusuja. Aika usein saankin. Katselen mielelläni myös äiskän ja iskän hääkuvaa keittiössä, Kauniita ja Rohkeita (ööö? :D) ja ihmisten kasvoja.

Olen pikkuisen herkässä iässä; sain pari viikkoa sitten ensimmäisen liuosrokotteen rotavirusta vastaan ja en tiedä johtuuko se siitä vai jostain kehitykseen liittyvästä, mutta olen ollut aika itkuherkkä. Jos mut nostetaan syliin liian nopeasti, tai jos kuuluu joku satunnainen ääni mistä en tykkää, parahdan itkemään ihan kauheasti. Rauhoitun kyllä aika nopeasti sitten.

Viihdyn parhaiten hereillä ollessani sitterissä. Sieltä on kiva katsella maisemia ja kasvoja. Sylissä en tällä hetkellä hirveästi viihdy, muuten kuin olkapäällä pystyasennossa tai mahallaan pitäen, "lennättäen". Leikkimatollakaan en tällä haavaa kovin kauaa viihdy, mutta hoitoalustalla makoilu on aika jees. Ainakin jos on muumitarroja tai koiria näköpiirissä.

Joskus olen yrmy ja silloin mut laitetaan kaukaloon ja pussi kii. :D

Filja ja vauva <3

Olen ilopilleri - suurimman osan päivästä. Äiskä sanoo mua päivänsäteeksi, auringoksi ja muruksi. Iltaa kohti mentäessä alan vähän kitisemään ja noin tunti ennen nukkumanamenoa itkeskelen. Silloin rauhoitun parhaiten joko iskän syliin (kanniskeluun), kaukaloon (heijaukseen) tai ruoka-apajalle (maitotainnutukseen). Nukun päivisin aika hyvin ja nyt olen oppinut nukkumaan myös liikkumattomiin vaunuihin! Ulkona vaunuissa on kiva koisia! Öisin olen nukkunut aika tavalliseen tapaan eli ensin pidemmän unijakson syvää unta, sitten syön ja loppuyön nukun vähän kevyemmin ja syön 1-2 kertaa ennen kuin aamulla heräilen 7-8 maissa. Iltaisin meen nykyään koisimaan jo klo 20, joskus jopa aiemminkin.

Olen oppinut uutta; nykyään suuhuni päätyvät yhä vain useammin nyrkit. Ai että niitä on kiva maiskutella! Pidän nykyään päätä yhä enemmän suorassa, mutta silti suurimman osan ajasta sivulle kääntyneenä. Myös kädet on aina välillä auki tiukan nyrkin sijasta. En edelleenkään hirveänä välitä olla mahallaan eikä se pään kannattelu siinä mahallaan varsinkaan kiinnosta, joten yleensä vaan länttäisen pään sivuun ja jään siihen ähisemään ja köllöttämään, kunnes mut nostetaan pois.

Söpöliini <3