Viimeiselle kolmannekselle - HOP!

Niin se syksy vierähti, että täällä ollaan jo aloitettu viimeinen raskauskolmannes. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Ja pelottavaa. Ja jännittävää. Ja kutkuttavaa. Oon ollut viimeiset viikot niin töiden pyörteissä, että ihan muuten vain kysäisin viime viikolla neuvolassa, että milloinkas mulla alkaa se viimeinen kolmannes. Neuvolatädin naurava vastaus oli, että No, itse asiassahan sä jo oot viimeisellä kolmanneksella. :D

Tuumasin siinä sitten miehelle, että eikös sitä tässä vaiheessa pitäis olla jo tosi tosi iso, liikkuminen tai ylipäänsä oleminen vaikeaa ja työlästä ja naama turvonnut kuin pullataikina!? No joo, ehkä pieniä stereotypioita mulla ollut mielessä, toivon mukaan hyvävointisena saan edetä mahdollisimman pitkälle raskautta. Mun masu on vielä(kin) aika pieni, mutta oon ajatellut, että varmaan kivempi näin, niin välttyy ehkä paremmin kaikenlaisilta selkävaivoilta. Suklaan nauttimista tosin pitänee rajoittaa, ettei raskauskilot vallan yllätä loppumetreillä. Mutta kun se on niin hyvää ja on jouluaikakin! ;)

IdeaParkin avajaisista löytyi jotain pientä vauvalle.. ;)

 
Sokerin rajoittamista en ole joutunut lekurin määräyksestä vähentämään, sokerirasitustestin tulokset kun olivat onneksi täysin normaalit (jouduin testiin, koska olen yli 25-vuotias ensisynnyttäjä). Lähinnä tuo puntarin kohonnut lukema pisti omatunnon kolkuttamaan. Kyllähän tuota sitten synnytettyä saa karistettua kiloja, mutta en nyt tietenkään ihan ehdoin tahdoin haluaisi mitään älyttömiä vararenkaita tuohon vyötärölle kerätä.

Nipsu on liikkunut vallan vietävästi ja nykyään liikkeet tuntuu ja näyttää enemmänkin sellaiselta aaltoilevalta merenkäynniltä kuin napakoilta potkuilta. :D En tiedä, mitä tyyppi tuolla masussa puuhailee, kun niin kovasti muljuilee ja kohoilee tuo mahan pinta. Pieni tykkää myös käpertyä masun oikeaan alareunaan möykyksi.

1. Tämän viikkoinen masukuva 2. Pienet tumppuset <3 3. Pallomaha ja jätskihetki 4. Kotijumppaa (koirien kanssa :D)

 
Toistaiseksi oon saanut nukkua yöni hyvin ja rauhassa (mitä nyt työasiat valvottavat välillä), eikä ole tarvinnut vaihtaa jatkuvasti asentoa tai ravata rakon tyhjennys reissuilla. Muutaman kerran oon älynnyt, että vatsa on kovettunut ihan kiveksi ja saanut Ahaa-elämyksen; täähän on harjoitussuppari! Samoin muutaman kerran on raskaan ja pitkän päivän päätteeksi makuulteen mennessä vihlonut/pistänyt vatsaan melko niljakkaasti. Yhden kerran meinasin jo soittaa jonnekin ja kysyä, onko se ihan normaalia, mutta sitten ne oireet hävisivät, kun nousin ylös ja kävelin hetken.

Hankinnoista ja vielä hankkimatta olevista tarpeista voisinkin tehdä ihan oman postauksensa, osaa tarpeellisista tai "tarpeellisista" hankittavista vermeistä vielä pähkäillään ja punnitaan miehen kanssa. 

Miten siellä muut odottavat äidit jakselee?