Sinna 5kk

Moi vaan! Oon tässä lomaillut äitin (ja isin) kanssa, niin en oo joutanut tulla kirjoittelemaan kuulumisia. Täytin siis tuossa heinäkuun alussa jo viis kuukautta ja oon taas muuttunu vähän.

Mulla on uus harrastus, jota tykkään toteuttaa etenkin sillon, kun käyn vähän kierroksilla. Äitin tai isin sylissä ollessa rupean nipistelemään sormilla ja kynsillä niitä tuosta kaulasta tai naamasta. Tarraan nenästä tai niskavilloista kiinni ja alan kiljumaan ilkikurisesti kun äiti/isi huutaa kivusta. Hihhih! Se on tosi hauskaa, kokeilkaapa tekin!

Haluaisin hengailla kokoajan alasti, siiiiiis ihan alasti. Noi yhet ei meinaa vaan millään ymmärtää vihjettä, kun vaippaa vaihtaessa oon ihan mielissään ku saan nakuilla, mut heti ku vaippaa ruvetaan kiskomaan päälle, rupeen ärtsyileen. Sama homma aamuisin, kun mulle puetaan päivävaatteet päälle. En tykkää!

Tässä näätte nyt kuvia musta viiden kuukauden ikäisenä. Oon mielestäni aika söpö ja mulla on kuulemma ihanat makkarajalat ja hymyilen kauniisti. Äiti meinas turhautua, kun se yritti kuvata näitä alla olevia 5kk-kuvia musta, ku enhän mää jaksa enää olla aloillaan poseeraamassa! Vähintään piti tunkee pupu tai omat varpaat suuhun. Ja yrittää kokoajan kääntyä mahalleen.

Äiti on sanonu mua jo viikon ajan ärtsy pörtsyksi. En ihan tiiä mitä se tarkottaa, vaikka kuulostaa kyllä tosi hauskalta, mutta oon huomannu sen sanovan sitä sillon, ku mua alkaa nyppimään ja alan kitisemään. No mulla nyt vaan on sellainen kausi, että tuun tosi helposti ärtyisäksi, oon pitkin päivää aika väsynyt ja mun pinna on yhtä lyhyt ku mun pikkuvarvas. Joskus äiti ja isi yrittää kurkkia mun suuhun ja kyselee multa "Onko sulle tulossa hammas, kun oon niin ärtynyt?" mutta enhän mä osaa tommoseen vastata! Enhän mää edes tiedä, mikä on hammas... Tänään asia kuitenki ilmeisesti selvis, ku äiti ei enää kyselly siitä hampaasta vaan hihkas isille "Sinnalle ON tullu hammas! Sitäkö se ärtsyily on ollut!?". Kai se ny lopettaa sen jatkuvan kyselyn ja mun suuhun kurkkimisen.

Aloitin tän ärtsy pörtsyilyn, kun mun kummiperhe lähti meiltä takas kotiinsa tonne etelään päin. Mulla on niitä jo ikävä, koska oli niin kivaa, kun ne oli täällä. Kummitäti otti musta hienoja kuvia ja leikki mun kans semmoista laululeikkiä, josta tuli heti mun suosikkileikki. Äiti ja isi yrittää sitä samaa leikkiä mun kaa, mut ei se oo sama ku kummitätin kanssa... Joku "Jättipiirakoita" se taitaa olla se laulu? Kummisetän kanssa leikittiin ja kateltiin maisemia. Se päästeli aina hassuja ääniä ja ilveili mulle, siinä vasta hauska tyyppi! Ja mun kummien lapsi A - se se vasta oli jännä! Sen touhuja oli niin kiva seurailla ja sain siltä monta halia ja pusuakin. Se on mun idoli!

No sitten unijuttuihin. Nykyään nukun unipussissa kaikki yöt (joskus päivisinkin). Vaikka on kesä, en läkähdy siinä pussissa. Se on oikeestaan ihan kiva, kun se estää mua unissaan kääntyilemästä niin kovasti mahalleen. Kun mä aina herään mahalleni käännyttyä enkä pääse siitä omin avuin toistepäin. Oon nyt pari viikkoa nukkunut paljon paremmin ja yöheräilyt on taas siinä 1-2 kerrassa. Äiti vaikuttaa aika tyytyväiseltä. Päivisin mua ei enää raahata yhtä usein sänkyyn nukkumaan kuin ennen. Ennemminkin käyn nukkumassa pari kertaa aamupäivän aikana ja kerran illemmalla. Noin niinku ideaalisesti. Kyllä mä silti torkahtelen autossa, jos käydään äitin kanssa jossain asioilla.

Kun mää täytin 5 kuukautta, mä rupesin saamaan soseita! Ensin olin ihan, että mitä halvattua tää shaisse oikeen on, mut sit pikkuhiljaa hiffasin mistä on kyse ja rupesin tykkäämään soseiden syömisestä. Oon nyt maistellut porkkanaa, bataattia, mangoa (piltti), kaurapuuroa, banaania, persikka-banaania (piltti), kukkakaalta ja jauhelihaa. Tuossa järjestyksessä. Eniten tykkään mangososeesta ja puurosta. Uusin hitti on maissinaksut, joita äiti ja isi osti mulle kaupasta. Ne on aika jees! Ai niin ja mun kakka on muuttunu kiinteiksi pökylöiksi. Senhän te halusitte kuulla.

En osaa vielä ryömiä, mutta yritän kovasti! Nostan pyllyä ylös, kurottelen käsillä, työnnän jaloilla, mutta eeeei mitään. Mutta en aio luovuttaa, kyllä mä vielä joku päivä pääsen liikkeelle! Oon kuitenki siinä sivussa oppinu pyörimään puolikaaren muotoisesti leikkialustalla. Ja edelleen tykkään hengailla masultaan, selällään oleskelu on iha pöljää, paitsi sillon ku oon vaipanvaihtoalustalla ilman vaippaa. Sillon tykkään olla selällään ja syödä varpaitani.

Se kiljuminen. Siitä voisin vinkata teille muilleki vauvoille vähän enempi. Se on tosi kätevää, kun oon nyt oppinut kiljumaan eri tavoilla; osaan kiljua ilosta, mutta nyt myös sillain vaativasti. Jos mua vaikka ärsyttää, kun äiti laittaa astioita koneeseen ja mä oon sitterissä, nii alan vaan kiljumaan tosi kovaa ja vaativalla äänensävyllä, nii johan äiti tulee mun luo nopeesti. Sit ku se on siinä mun naaman eessä, nii alan nauraan ja hymyileen sille.

En tykkää vieläkään olla vaunuissa. En, vaikka mun kummit toi mulle sellaisen hienon istuinosan noihin vaunuihin ja vei sen himskatin pikkuvauvoille tarkoitetun vaunukopan mennessään. Äiti ja isi innoissaan mua laittoi siihen istuimeen ja lähettiin ulos, nii enhän mää siellä ruvennu olemaan! Siis ihan kaamee paikka! Matkustan siis jatkossakin mun turvakaukalossa matkarattaissa. Se on iha paras paikka musta.

Ei kait tässä sit muuta, mut kattokaa vielä toi alla oleva kuva, siinä näätte kuin kivasti oon taas saanu pituutta lisää ja etenki noita makkaroita, jess! Moikka!