Pieni potilas

Hei moi ja anteeksi tämä pitkäksi venynyt blogihiljaisuus! Kaikillahan on aina selitys ja p***reikä, mutta en oo viime aikoina saanut päivisin omaa aikaa oikein laisinkaan, kun Sinnan päiväunet kotona ollessa on puolen tunnin luokkaa. Sitten kun lähdetään autolla tai kärryillä johonkin, niin unta saattaa vedellä enemmänkin, mutta kotona ollessa tosiaan puoli tuntia on ollut aika vakio. Ja se puoliska tuntinen menee kodin siivoamiseen, ruuanlaittoon tai muuhun sellaiseen järkevään pakolliseen touhuun. En valita, koska öisin on (kop kop) nukkunut melko hyvin ja päivisinkin hereillä ollessaan on ihan iloisella tuulella. Tämä bloggaaminen vaan on meikäläiselle tänä päivänä melkoista ajatustyötä vaativaa puuhaa, joten tarvitsen sitä toteuttaakseni täyden rauhan ja hiljaisuuden. Muuten karkaa ajatukset ja lauseista tulee tönkköjä ja katkonaisia. :D

Iltaisin, sen pari tuntia, jonka maltan olla hereillä Sinnan mentyä yöunille, vietän yleensä miehen ja koirien kanssa laatuaikaa (useimmiten väsyneenä Netflixiä tuijottaen, hohoh), joten bloggaaminen on jäänyt vähän sivummalle hetkeksi. Ymmärtänette. Mihinkään en kuitenkaan ole täältä karkaamassa, tahti vaan on vaihteeksi vähän hitaammanlaista.

Eräänä lomapäivänä... Jätskiä ja Downton Abbeya, ahh!

Nyt sain poikkeuksellisesti päiväsaikaan omaa aikaa, joskaan en ole siitä yhtään iloinen. Rakas pieni makkarakoipeni on nimittäin kuumeessa. Viime yönä nousi yllättäen kuume ja se on tämän päivän sahannut lämpöilystä kuumeeseen. Pieni on kokoajan ihan väsynyt, hieroo silmiään, pitää sellaista kipeän ininää, ei jaksa leikkiä olohuoneen lattialla eikä soseet maistu. Ollaan siis vietetty tämä päivä meidän sängyssä. Tein siitä sairastuvan raahaten sänkyyn kuumemittaria, suppoja, unileluja ja kirjoja. Niitä ollaankin tässä rauhassa sylikkäin lueskeltu - aina nukkumisen ohessa. Unta on riittänyt ja varmaan hyvä niin, jospa paranisikin sitten nopeammin. Ja onneksi maito maistuu.

Kamalalta tuntuu, Sinna oli tähän asti säästynyt sairastamisilta (yhtä rokotereaktiota lukuunottamatta) ja nyt oon tietysti ollut ihan helisemässä, kun pikkuiseni sairastaa. En tiedä, tekeekö hampaita, onko jokin virus iskenyt vai mikä on.

Tässäpä onkin ollut melkoista lomalta paluuta heti tähän alkuviikkoon. Maanantaina aamulla hajotin meidän imurin suulakkeen (pitäisi alkaa jostain metsästämään uutta osaa) ja vetäisin itseäni ruokaa laittaessa sormeen niin, että veri lensi oikein olan takaa (toim.huom. mulla on melkoinen verikammo). Ja nyt sitten pienin sairastaa. Onneksi viime viikko sujui lomaillessa tosi mukavasti, tehtiin kaikkea kivaa ja akkuja lataavaa, joten nyt on patterit täynnä arjen pyörittämistä ja pienen potilaan hoitamista varten. Lomajutuista voisinkin kirjoitella oman postauksensa, jahka tässä ennätän taas! ;)

Olipas tämä nyt melkoinen valitus-vuodatus postaus, förlåt mig! Tää oli tätä raakaa, kaunistelematonta arkea. :D Ens kerralla sitten jotain piristävämpää!