Läskistä lihakseksi

Tulipa mässäiltyä vappuna... Meni munkkeja, simaa ja metrilakuja - niin ja grilliruokia! Tähän saumaan on varmaan hyvä kirjoitella vähän olosta omassa kehossa synnytyksen jälkeen ja niistä toimenpiteistä, joiden avulla keho alkaisi tuntua taas enemmän omalta:

No niin, nyt lähtee läskit! Kaikki ylimääräinen pois, äkkiä! Mulle kaikki heti nyt! Diettaan ja paastoan muutaman viikon, toisella kädellä pumppaan hauista ja toisella vedän protskujuomaa. Mittailen päivittäin ja käyn puntarilla kolmesti päivässä. Tavoitteena mahdollisimman paljon tuloksia mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähällä vaivalla!

Kuulostaako hyvältä? Ei mustakaan. Jos oon jotakin treenaamisesta ja painonpudotuksesta oppinut tässä vuosien varrella, niin sen, ettei mitään pysyvää muutosta tapahdu hetkessä. On oltava kärsivällinen, toooosi kärsivällinen, niiden tulosten suhteen. Mitä ne nyt ikinä onkaan. Joskus ne on mulla olleet lihasten kasvamiseen liittyviä ja joskus taas liian rasvan pudottamiseen liittyviä tavoitteita. Kaiken a ja o on ainakin mulle henkilökohtaisesti se, että otan muutoksen avaimet oikeasti osaksi jokapäiväistä elämääni; teen niistä elämäntavan.

Nyt, kun pitkä raskausaika ja melko pitkältä tuntuva synnytyksestä toipumisaika on saatu aikalailla päätökseen ja lääkäriltä on saatu lupa "normaaliin" elämään (heh), on aika tarttua toimeen. Peilistä mua katsoo nainen, joka on synnyttänyt ja kantanut sisällään vauvaa. Timmiydestä ei siis ole tällä haavaa tietoakaan. Okei, ei tarvitse ollakaan, onhan synnytyksestä kulunut vasta 3 kuukautta. Kuitenkaan en ole tyytyväinen peiliin katsoessani, myöskään olo omissa nahoissa ei tällä hetkellä ole ihan parhaasta päästä. Ehkä eniten tympäisee se, että olin juuri saanut päätökseen vuoden kestäneen elämäntapamuutoksen, jonka aikana pudotin yli 10 kiloa painoa. Olin just päässyt siihen pisteeseen, jossa olin taas sinut oman kroppani kanssa. Ja sitten, tulin raskaaksi! :D Noh, nyt tietysti tuntuu siltä, että saan aloittaa koko homman alusta. Jep, siellä ne melkein 10 kiloa on taas kummittelemassa mun vatsan ja reisien ympärillä. Tietysti, koska täysimetän vauvaani, muistan ja tiedän säännön maltillinen laihduttaminen.

Mä oon sellainen karkkihiiri, että mun on ihan turha luvata itselleni (saati sitten muille), että oon syömättä karkkia noin ja noin kauan. Tiedostan sen ja hyväksyn myös. Jos en saa välillä karkkia (tai tällä hetkellä suklaata, omnom), tuun tosi kärttyiseksi ja motivaatio projektiin hiipuu alta aikayksikön.

Sen sijaan oon pyrkinyt siihen, etten napostelisi herkkuja pitkin päivää. Oon ruvennut tekemään taas pitkästä aikaa smoothieita, niillä pysyy hyvin nälkä loitolla lounaan ja päivällisen välissä. Pyrin vähentämään makealla herkuttelua ja keskityn enemmän syömään parempia ja terveellisempiä ruokia, pitämään ateriarytmit kohdallaan ja juomaan paljon vettä. Ateriarytmit ja veden juominen mulla onkin onneksi aika hyvin hanskassa jo entuudestaan eikä nuo ruuatkaan ole kovin epäterveellisiä olleet aiemmin. Aiemmalla tarkoitan tässä yhteydessä raskausaikaa sekä ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen, jolloin olin ihan pökkyrässä, enkä jaksanut miettiä ruuan proteiini- ja rasvapitoisuuksia.

Lenkkeilyn aloitin synnytyksen jälkeen heti, kun vauva täytti 2 viikkoa. Ulkona käymisestä tuli henkireikä, kun ensimmäiset viikot kului aikalailla sisätiloissa. Kävelemistä jatkan siis yhä, jos nyt en päivittäin, niin vähintäänkin joka toinen päivä. Ihan mahtavaa oli, kun pääsin vihdoin aloittamaan lihaskuntotreenit! Jälkitarkastuksen jälkeen rustattiin miehen kanssa mulle pari kolme erilaista treeniä, joita voin tehdä kotona - joko vauvan kanssa tai ilman. On ollut ihana(n masokistinen) tunne, kun on päässyt taas kunnolla rääkkäämään lihaksiaan! Oikein tuntee, että ne alkaa heräilemään koomastaan ja toimimaan taas paremmin ja isommalla teholla.

Fiilis ja olo on tällä hetkellä oikein supermotivoitunut, mutta koska tiedän, että sellaisiakin viikkoja tulee, kun ei napostele, olen lisämotivaationa ottanut itseltäni lähtömitat (mies mittasi). Viikon tai parin viikon välein tarkastelen edistymistä. Lisäksi latasin puhelimeeni Endomondon, johon kirjaan ylös tekemäni treenit ja kävelylenkit. Mukavinta on tietysti katsoa viikkoa, jonka aikana treenejä ja lenkkejä on tullut tehtyä ahkerasti. ;)

Totaalikieltäytymiseen herkuista tai hyvästä (epäterveellisemmästä) ruuasta en aio ruveta, vaan lähden kulkemaan oikeaan suuntaan pääosin parempia valintoja tehden. Pitäisihän tuon imetyksenkin itsessään toimia jonkintasoisena laihdutuskonstina. :) Ensimmäisen parin viikon treenailun jälkeen senttejä oli rapissut mukavasti pois, joskin ne on varmasti olleet vasta sitä turvotusta. Pääasia on hyvä ja terveellinen ravinto, sopivasti liikuntaa ja hyvä olo - niillä jaksaa vauva-arjessakin paljon paremmin kuin jos vain makaisi sohvalla ja söisi pitsaa (ei sillä, joskus sekin on tarpeen!).

Mitä tuumaatte? :)