3kk iässä

Vauva täytti viikonloppuna 3 kuukautta, hip hurei! Tässä taas vähän kuulumisia jo kolmikuiselta murultamme:

Olen tällä hetkellä melkoinen hoikkeli; 3-kuukautis neuvolakäynnillä olin kasvanut hurjasti pituutta, eikä paino ollut pysynyt ihan perässä (normaalin rajoissa kuitenkin). Mulle istuu siis parhaiten sellaiset vaatemerkit, jotka on pitkille ja hoikille vauvoille tehtyjä. Äiti tykkää kovasti Marimekon bodeista, mutta ainakaan tämä mun yks 62-kokoinen Marimekko ei istu mulle alkuunkaan, se on niin leveä.

Sormet suuhun, se on nyt pop!

Käännän päätä puheen ja liikkeen suuntaan. Kaikki äänten lähteet kiinnostaa tosi paljon, etenkin äitin ja iskän äänet. Musiikistakin tykkään,  varsinkin silloin kun mun kanssa samalla lauletaan ja tanssitaan sitteriä heiluttaen. Silloin mun jalat alkaa vispaamaan ja alkaa naurattamaan! Tällä hetkellä kuunnellaan Eminemiä (enon toiveesta ;) ja Robinin Sua Varten -biisiä sekä Adam Lambertia ja Vivaldin Kevättä (mummun toiveesta). Kaikista tykkään tai en ainakaan itke niille. ;)

Liikettä seuraan myös mielelläni; vappuna ostettu Nalle Puh -ilmapallo heilumisineen ja huojumisineen on ollut tosi jännä! Myös telkkari herättää mussa kiinnostusta.

Mun lempparipaikka on sitteri. Haluan olla siinä suurimman osan valveillaoloajasta. Lattiakin jo menettelee, etenkin jos katsellaan kirjaa tai muuta hauskaa. Jos mua huudatuttaa (niinku iltaisin joskus), rauhoitun yleensä sillä, että mun kanssa mennään ikkunan eteen. Rauhoitun siihen paikkaan! On niin kivaa katsella ulos ikkunasta, voisin tehdä sitä vaikka kuinka kauan. Usein iskä istuukin mun kanssa keinutuolissa olohuoneen ikkunan vieressä ja mä sen sylistä katselen takapihalle.

Maaninen katse...

Oh man!

Tällä hetkellä heräilen öisin useammin syömään kuin aiemmin. Yleensä oon syönyt vaan 1-2 kertaa yössä (jo pidemmän aikaa), mutta nyt syön ehkä nelisen kertaa. Syön jopa tunnin putkeen, nam nam! Samaan syssyyn oon lyhentäny päikkäreitäki, yleensä oon nukkunut pitkät päikkärit 2 tuntia, mutta nyt en nuku päivisin ku maksimissaan tunnin putkeen. Sit haluan taas seurustella tai katella maailman menoa.

Oon oppinut uusia ääntely-tapoja! Nyt osaan sellaisen komentamisäänen, sitä on tosi hauska käyttää (etenkin iskälle), yleensä väsyneenä alan komentamaan. Sitten vastapainoksi kyllä hymyilen ja jokeltelen, juttelen ja nauran tosi tosi paljon. Niin ainakin äiti sanoo. Oon myös alkanut vierastamaan. Neuvolan täti sanoi, että oon ihan liian pieni vielä vierastamaan, mutta äiti luki jostain vauvaopuksesta, että 3 kuukauden kynnyksellä vauvat alkaa suosimaan lähimpiä hoitajiaan enemmän kuin muita ihmisiä. Ja on mulla kyllä tullut aika monen ihmisen sylissä itku, kun en ookaan nähny äitiä tai iskää siinä lähellä!

Mua ei enää nykyään niin paljon ketuta iltaisin. Äiti ja iskä on olleet ihan ihmeissään, kun ne oli tottuneet viikkokausien ajan aina klo 17-20 hyssyttelemään, keinuttelemaan, heijaamaan ja kantelemaan sekä viihdyttämään mua, kun mä olin ärrimurri ja itkeskelin ja olin tyytymätön. Nyt oon iha lunkisti, niinku päiväsaikaanki!

No niin pupu, aletaampa hieromaan kauppoja!

Edelleen toki huudan kylpemisen jälkeen. Kylvyssä oleminen on tosi kivaa melkeimpä aina, mutta sit ku mut nostetaan ammeesta pois ja kääritään pyyhkeeseen, mä alan huutaan. Huutelen semmoiset 10 minuuttia kurkku suorana ja sitte rauhotun. On se rankkaa.

Oon alkanut tarttumaan esineisiin. Sellaisiin tosi helppoihin, kuten harsoihin, vaatteisiin ja unileluihin. Tykkään myös tarrata niihin nukkumaan mennessä kiinni ja peittää niillä oman naamani. Äiti käy kyllä aina ottamassa ne sitte pois mun naaman päältä, ku kuulemma semmoinen hautautuminen ei sovi. Tarttumisen lisäksi oon ruvennut pyörimään. Yks yö mulla oli vähän tylsää, niin tein iskälle ja äitille källit ja kieputin jotenki itseni toistepäin sängyssäni. Kun iskä tuli nostaan mua yöllä syömään, se löysiki pään paikalta jalat ja jalkopäästä mun pään. Hihihih! Joskus myös kun oon mahallaan (mistä en vieläkään hirveesti diggaile), kallistan painavaa päätäni sivulle ja kellahdan selälleen. Tosi kätsyä! Vielä kun hoksaisi joka kerta, miten se tehdään...

Vaunuissa on kiva nukkua. Kaukalossa on kiva nukkua. Omassa sängyssäkin on kiva nukkua. Silloin siis kun sattuu nukuttamaan!

Loppuun vielä kuvakollaasi siitä, kuinka paljon oon venähtänyt kuukaudessa pituutta. Äiti vähän auttoi kollaasin tekemisessä.

ps. Äiti ja iskä päätti, että koska mulla on niin kaunis nimi ja koska on tylsä sanoa vaan "vauva" blogissa, saan julkistaa nimeni. No, sehän on Sinna! Moi moi! :)