Maaginen 1kk

Voi, meidän Nipa on ohittanut jo 1 kuukauden rajapyykin! Mihin tämä kuukausi oikein hävisi? Ensimmäiset kaksi viikkoa tuntui melko tahmealta ja ikuisuuden kestävältä ja viimeiset kaksi viikkoa puolestaan ovat hujahtaneet ohi niin että viuh vain. Tämä 1 kk ylittäminen tuntuu ensimmäiseltä etapilta, merkkipaalulta, pysäkiltä. Vaikea selittää, miksi. Ehkä kun tässä vaiheessa voi jo alkaa oikeasti päättelemään jotain vauvan luonteesta ja temperamentista. Ja ehkä jo pienesti huokaista helpotuksesta, että vauva on tainnut säästyä koliikilta (ainakin luin, että koliikin olisi pitänyt jo alkaa, jos olisi tullakseen). Tässä vaiheessa pääsee myös neuvolaan tarkastelemaan ensimmäistä kertaa vauvan kehitystä.

Tässä vaiheessa elämäänsä meidän Nipa Nipsutin on melko tyytyväinen pakkaus. Välillä toki kouraisee masusta ja sitten itkettää, samoin jos on tullut valvottua ja hölpöteltyä koko päivä ja yliväsymys iskee päälle. Mutta muuten neiti tuijottelee tyytyväisen näköisenä ympärilleen, tykkää kuunnella mun kanssa musiikkia ja siitä kun tanssitan sitä musiikin tahtiin. Me ei kuunnella lasten lauluja, kun en oikein osaa niitä. Sen sijaan me kuunnellaan musiikkia klassisesta räppiin ja rokkiin. Ja voi että Nipsu tykkää! Tällä hetkellä suosikki taitaa olla Elastisen Eteen ja ylös, sen tahdissa jalat vispaa eniten. Hiusten harjaaminen ja iskän kanssa kylpeminen on myös Nipan lempparipuuhia.

Hassuttelukuvia murusen kanssa - ollaan lähdössä neidin enon 8-vuotissynttäreille. Vanha eno :D

Kuvakirjojen kuvia ja hoitopöydän luona olevia Muumi-tarroja katsellaan silmät suurina. Mahallaan ollessa harjoitellaan pään kääntämistä ja kannattelua. Öisin nukutaan ensin sikeästi 3-4 tuntia. Sitten syödään ja nukutaan kevyemmin loppuyö välillä tankaten. Kevyen unen vaiheeseen tuntuu kuuluvan ihme hölpöttelyä ja punnaamista, joten meikäläisen herkät unet on jääneet aika vähälle. Onneksi höpöttely ei miehen unia vie. Niin - ja onneksi pieni ei itke öisin! Asiat on siis varsin mallillaan. Päiväsaikaan päikkärit vedetään yleensä puolenpäivän korvilla ja iltaisin seurustellaan ja ollaan virkeimmillään.

Iskän syli on maailman paras paikka. Siinä voisi kölliä vaikka kuinka kauan ja vain tuijotella iskää tai ottaa tirsat. Nipalla onkin kyllä ihan paras iskä, mun sydän meinaa ihan pakahtua ylpeydestä, niin hieno isä mun mies meidän vauvalle on!

Neuvolassa tuumattiin viime viikolla, että kovin on tarkkaavainen ja seurallinen tämä meidän pieni. Ja reippaasti oli kasvanut! Eli kaikki mallillaan. Tuolla se nyt ähisee sängyssään noita omia juttujaan, täytynee lähteä katsomaan, joko sitä ollaan herätty vai ähistäänkö silmät kiinni.. :D

Mukavaa uutta viikkoa, pus moi!