Etänä

Tiiättekö sen tunteen, kun aamulla heti herätessä alkaa soimaan päässä joku biisi ja kun istahdat autoon töihin lähtiessä, kuulet sen saman biisin ja tietysti sitä on pakko hoilata automatkalla niin, että et vielä työpäivän jälkeenkään pääse siitä eroon? Tänään se biisi oli tää (tiiätte varmasti): "Hei, me mennään Tallinnaan, pum pummilla Tallinnaan..". 

No mutta asiaan. Vietin tänään puolet työpäivästä etätöitä tehden kotona, kun toinen meidän neideistä yllätti mut eilen kun tulin töistä kotiin -eikä mitenkään hyvällä tavalla. Raasulla oli ollut vähän paha olo, lievästi sanottuna, kun kodin lattiapinta-alasta puolet oli täynnä sitä itteään... Ai että sitä tunnetta vatsan pohjassa, kun siivosin haisevia kuralönttejä. Hoin vaan kokoajan itselleni "Hyyyyi, yäk, hyi hyi, kuvottavaa!". :D En siis uskaltanut jättää tuon eilisen episodin jälkeen koiria kotiin keskenään koko työpäivän ajaksi, vaan leiriydyin puolen päivän jälkeen papereiden, kynien ja läppärin kanssa olkkarin matolle ja paiskin hommia Filja kainalossa, Sohvi-hoitolainen puolen metrin päässä loikoillen ja Cira mahatautiaan potien eteisen nurkassa. (Mikä siinäkin on, että toiset koirat sairastellessaan hipsivät omiin oloihinsa ja toiset tunkevat lähelle? Toisaalta, meidän Cira kyllä viihtyy normaalistikin omissa oloissaan paremmin kuin Filja, joka änkeää aina melkein syliin asti..)

Tilannekuva reeneistä: Cira Sammakko :DD

Laitoin just kanat uuniin ja nyt kun tuo aurinko on paistanut koko päivän tänne sisälle ja paljastanut häiritsevästi kaikki pölypallot, vois tarttua imuriin ja heittää koirat kartanolle siksi aikaa. Miten se on vasta tiistai? Jotenkin tuntuis siltä, että vois olla jo torstai..