Semiväsynyt lastenhoitaja-työmyyrä

Keskiviikkoa! Täällä on yksi ehkä semisti väsynyt äiti-ihminen. Sinnalla lienee jotain 4 kuukauden yöhulinoita meneillään, kun öisin herätään nykyisin kuutisen kertaa (vrt. normaalisti 1-2 kertaa). KROOH PYYH. Ei nyt mitään megalomaanista väsymystä tyylillä nukahdan kesken lauseen tai sammun kuin saunalyhty jo iltaseiskalta, mutta selvästi tuntuu kropassa ja pääkopassa nuo useammat yöheräämiset. Onneksi hormonit tuntuu suojaavan jonkun verran, toisin kuin tuota miestä, joka piti melkein pakottaa nukkumaan pari yötä ilman heräilyihin osallistumista. Mä voin kuitenkin torkkua täällä kotona ihan vapaasti, mutta miestä ehkä katsottaisiin vähän pahasti, jos töissä pilkkisi asiakkaiden nähden. Ihanahan se on, että mies haluaa osallistua ja kokee yöheräämsiet myös omaksi velvollisuudekseen eikä vain käännä kylkeään ja sano "hoida vauvas", kun Sinna herää. Mutta rajansa kaikella! Välillä mietin, että eikö tuo mies tiedosta ollenkaan omaa jaksamistaan, kun se ei meinaa itse tajuta, milloin on liian väsynyt - vaikka nukahtaisi itse kesken lauseen tai jo iltaseiskalta. :D

Noh, väsymyksestä muihin aiheisiin! Tässä samaisessa tokkurassa lupauduin hoitamaan 8-vuotiasta pikkuveljeäni tällä viikolla parina päivänä. Oli siinä kuulkaas yhtälö, kun meikäläinen pyöri touhukkaan vauvan, energisen veljen ja kahden riehuvan koiran kanssa pari päivää täällä kotona..! Ihanasti pikkuveljeni kyllä osallistui Sinnan hoitamiseen ja viihdyttämiseen, ulkonakin haluasi lykätä rattaita itse ja kun Sinna laittoi nukkumaan, piti veljen käydä välillä katsomassa sitä pinnasängyssä, kun "se nukkuu niin suloisesti". Voi että!

Voi näitä murusia! <3

Tänään ollaan hengailtu Sinnan kanssa vain rennosti kotosalla. Ulkona tulee vettä vaakatasossa, kun niin kovasti tuulee eikä aurinkoa näy mailla eikä halmeilla. Päivällä saadaan teeseuraa ystävästäni, jolla on tällä viikolla laskettu aika (!!), sekä hänen koirastaan (Filjan velipojasta). Elättelen toivetta, että jaksettaisiin miehen kanssa tänään valvoa kymppiin asti yhteistä laatuaikaa viettäen Greyn Anatomian parissa.

Viikonloppuna käytiin samojedien erikoisnäyttelyssä, ne kun sattui tänä vuonna olemaan kätevästi täällä Oulussa. Ei päässeet meidän tytöt palkintopalleille, vaikka kehuja saivatkin tuomarilta. Sinnasta oli kiva katsella sylistä ja matkarattaista käsin kehässä juoksentelevia koiria. :) Näyttelyn jälkeen käytiin vielä sammariporukalla grillailemassa kotikennelissä. Siellä alkoi neidillä jo ilmeisesti väsy painamaan ja lähdettiinkin suosiolla hyvin aikaisin grillajaisista pois Sinnan itkun ja kätinän saattelemana. No, täytyyhän sitä ilopillerinkin joskus kätistä.

Tässäpä vähän viime päivien kuulumisia, mitäs teille kuuluu? En ole hirveästi ehtinyt koneella "omilla asioilla" istuskelemaan, vaikka postausideoita olisi roppakaupalla. Mies nimittäin nakitti mut (mainittakoon, että kuitenkin täydessä yhteisymmärryksessä) päivittelemään firman some-asioita. Siihen kuului niinkin nopeatöistä puuhaa kuin instagram-tilin luominen ja alkupäivittämiset sekä kotisivujen päivittäminen ja muokkaaminen freesimmäksi. Niin joo ja kävin vielä parina päivänä kuvailemassakin työpaikalla. Lääh ja puuh. Mutta mukavaa puuhaa ja sopivaa vastapainoa vauva-arkeen. Ompahan ainakin Sinnan päiväuniajat menneet hyödylliseen tekemiseen. ;)

Pikku työmyyrä äitin kanssa kuvausreissulla. <3