Lakat aka hillat on ihan aina olleet mun suosikkeja. Muistan, kun pienenä pääsin mummun ja papan mukaan Syötteelle hillasoille ja kun tulin kotiin saaliini kanssa hyvin ylpeänä, kirjoitin jokaiseen pakasterasin kanteen "OmaNimi:n lakkoja, muut ei saa syödä!". :DD Ne oli siis niin suurinta herkkua! Sen tosin muistan, että suot oli aina ihan saakutin täynnä kaiken maailman öttiäisiä ja kosteilla soilla tarpominenkaan ei ollut mitään herkkua. Mutta toki itse palkinto voitti aina työn ja tuskan!
Viime vuosina ei oo paljon lakkoja näkynyt - ei soilla eikä
meikäläisten pakastimessa. Tänä kesänä sain jonkin hepulin ja nappasin
tällaisia puolen kilon purkkeja marjamyyjältä kaksin kipalein. Jaoin
pienen purkin kolmeen pikkuruiseen osaan ja pakastin. Saa herkutella
paljaaltaan tai leipäjuuston päällä talven pimeinä hetkinä. Nam! :)
Meikällä on ollut tänään joku ihme hedari, niin en oikein voi tuijotella tätä tietokoneen ruutua. Pitäis vissiin istua vähän ergonomisemmin työtuolilla ja muistaa tehdä taukojumppaa aina välillä. Suutarin vaimolla ei oo kenkiä tai jotain... Taidan mennä köllötteleen tuonne sohvan puolelle ja samalla katsoa Netflixistä jakson pari Siskoni on noitaa - kuka muistaa kyseisen sarjan? Ihan hauskaa katsella pitkästä aikaa vanhaa vuosituhannen vaihteen sarjaa, jota silloin nuorena seuraili. Vaatteet, kampaukset, ensimmäiset kännykät, hehh, voi niitä aikoja! :D
Ja jesh, huomenna on taas viikonloppu, pitää päästä ainakin mustikkametsällä pyörähtämään! Sitten alkaiskin olla pakkasen marjavarastot täynnä talvea varten. Muita marjahamstraajia? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit! :)