Kirja kourassa

Lukeminen on ihan parhautta; sitä voi harrastaa melkeimpä missä ja milloin tahansa. Kirjojen valikoima on mieletön eikä teokset varmasti lopu kesken! Jostain syystä silti allekirjoittaneen lukuinto on viime vuosina ollut laskussa ku lehemän häntä. Mutta abrakadabra - kun keväällä valmistuin ja sain heittää puuduttavat opiskelukirjat nurkkaan, päädyin kesän aikana takaisin rakkaan harrastukseni pariin. Enkä varmasti ole ainut, jolle on käynyt opintoja puurtaessa niin, ettei motivaatio riitä tieteellisen tekstin lisäksi kahlata vielä kaunokirjallisuuttakin -tai mitä nyt kukanenkin sattuu mieluiten vapaa-ajallaan lueskelemaan. 24/7 nenä kiinni kirjassa? Ei kiitos!

Mutta nyt, kipinä on palannut ja syksyn saavuttua olemme miehen kanssa ottaneet tietoiseksi tavaksemme mennä lueskelemaan sänkyyn iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ei telkkaria, ei tietokonetta, ei padeja, podeja eikä muutakaan tietoteknistä härpäkettä. Vain minä, kirja ja lukuvalo.

Jollain lailla on tämä nyt jo parisen kuukautta jatkunut tapa vaikuttanut uneeni. Yleensäkin nukun melko hyvin, mutta ehkä se nukkumaan meno ja uneen vaipuminen on helpottunut ja rauhoittunut. Johan sen tutkimuksetkin osoittavat, että illalla pitäisi rauhoittua hetkeksi lueskelemaan tai mietiskelemään tai tekemään muuta vastaavaa rauhoittavaa toimintoa ja jättää se telkkari ja tietokone kiinni.

Mulla on välillä häiritsevä tapa lukea montaa kirjaa yhtäaikaa. Saatan aloittaa yhden ja puolessa välissä siirtyä lukemaan toista kirjaa, sitten välillä palata ensimmäiseen teokseen ja unohtaa kakkoskirjan yöpöydän laatikkoon ja tarttua kolmanteen kirjaan... Viime viikkoina olen patistellut itseäni lukemaan keskeneräiset kirjat loppuun (jotenkin se keskeneräisyys häiritsee, on ikään kuin tarve viedä loppuun sen, minkä olen joskus aloittanutkin). Muun muassa nämä kaksi olivat viimeistelylistalla; Torey Haydenin Viattomat ja Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru. Molemmat kiehtovia teoksia. En ole koskaan joutunut pettymään Haydenin tuotoksiin, hän osaa kirjoittaa henkilöhahmot niin aidosti (useat hänen teostensa hahmothan perustuvatkin oikeisiin ihmisiin), tilanteet niin koskettaviksi ja tunteet niin syviksi.

Mulla on kaksi kirjanmerkkiä, joita yleensä käytän (paitsi jos ovat hukkateillä, jolloin käytän kirjaston kuitteja tai muita paperilappusia). Tuo veikeä toukka on melko vanha ja sopii enemmän pokkarikokoisten kirjojen väliin, mutta tämä uudempi - ette ikinä arvaa - on Lontoosta. Tuollainen fiini, moniulotteinen, hologrammikuva Big Benistä.

Millaisia lukutoukkia siellä ruudun toisella puolella on? Otan mielelläni vastaan hyviä lukuvinkkejä, eniten muhun iskee psykologiset ja ihmissuhteita puivat kirjat mutta olisi kiva yllättää itsensä ihan uudella aluevaltauksella. :) Tällä hetkellä yöpöydälläni odottelee Gillian Flynnin Kiltti tyttö. Hyisevän koukuttava ja mielenkiintoinen teos, ainakin on tähän asti ollut!