12/30/2012

2012 kohokohdat

Tämän vuoden kohokohtien muisteleminen lienee oikein sopiva tapa sanoa heipat vuodelle 2012 ja tervetuloa vuodelle 2013.
Jonkin oleellisen tapahtuman/asian varmaan unohdin, sillä tämä vuosi on ollut niin toiminnantäyteinen ja elämyksekäs, ettei millään kaikkea voi enää muistaakaan.


KEVÄT

Cira, uusi perheenjäsenemme, kotiutui meille aivan loppuvuodesta 2011,
joten kevään touhusimme kovasti energisen pennun kanssa ja opettelimme elämään koiramaista elämää.
 

 
Käytiin mökkeilemässä hiihtolomalla upeissa maisemissa, säät suosivat ja seura oli mitä mainiointa!


 
Loppukeväästä intouduin laittamaan kotia pääsiäiskuntoon ja takapihaa kesäkuntoon.
Niin ja tulihan sitä pyörähdettyä myös Helsingissä jääkiekon MM-kisojen ansiosta; miehet fanitti ja me tytöt shoppailtiin. ;)





KESÄ

Vaikka kesä oli melko sateinen ja kylmä, päästiin silti nauttimaan aika ajoin myös auringosta, lämmöstä ja kesäfiiliksestä.

Lenkkeiltiin Ciran kanssa Ainolanpuistossa (jätskin ja munkin voimalla ;)...



Reissailtiin niin Etelä-Suomessa...



...kuin Tukholmassakin.



Vietettiin juhannusta mökillä ja opetettiin Cira uimaan.





SYKSY

Elokuun lopulla lähdettiin häämatkalle Itävaltaan.




Pian reissusta paluun jälkeen pääsimme tutustumaan uuteen perheenjäseneemme, Filjaan.
Loppusyksy menikin ihmetellessä tätä pientä hönötinttiä.



Syksyllä toteutui myös pitkäaikainen haaveemme järjestelmäkamerasta!
Voi sitä riemua, kamera oli ensimmäisten viikkojen ajan joka paikassa mukana 24/7. ;)

 


TALVI

Talvi tuli hitaasti, mutta viimein pääsin laittamaan kotia talvikuntoon; kynttilöitä sisälle ja ulos.
Lisää kynttilöitä. Ja viimein se joulukin tuli.




Vuosi 2012 piti sisällään paljon uusia, paikoin hämmentäviä, mutta hienoja asioita. Tänä vuonna matkustelin enemmän kuin ennen, kohtasin sekä työ- että opiskelurintamalla haasteita, pääsin kokemaan ja harrastamaan koiramaisia asioita ja jopa kokemaan ylpeyttä siitä, kuinka paljon olen lyhyessä ajassa koiruusasioista oppinut.
Olen ottanut vastuuta monin uusin tavoin sekä kokenut olevani kiireinen, rohkeampi kuin ennen ja enemmän oma itseni. Onnellinen.

Hieno vuosi siis takana!

4 kommenttia:

  1. Huokuu hyvää oloa tämä ihana postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Aikalailla hyvänmielen vuosi kyllä olikin tämä 2012. :)

      Poista
  2. Ihana, piristävän positiivinen blogi siulla! :) Täytyypi kysäistä, kun olen jo pitkään haaveillut sammarin ottamista meidän berni-neidin kaveriksi, omakohtaisia kokemuksiasi tästä rodusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva että tykkäät! :)

      NOH, sammarithan on aivan valloittavia, perheitään rakastavia ja leikkisiä koiria. Liikunta on varmaan se, mistä yleensä ensimmäisenä mainitsen sammareista kysyttäessä, sillä samojedithan tarvitsevat paljon liikuntaa ja touhuilua -mikään maailman helpoin rotu ei siis ole kyseessä. ;) Samojedit osaavat myös olla huomionkipeitä, ovelia ja itsepäisiä, mutta ennen kaikkea iloisia ja älykkäitä pörröläisiä. Samojedi ei koskaan ole (eikä koskaan saa olla, rotumääritelmän mukaisesti!) aggressiivinen tai vihainen. Talonvahdiksi siitä siis ei ole, sillä uusien tuttavuuksien kanssa sammarit haluavat heti leikkimään ja iloisesti tervehtivät kotiin tulevia vieraita. :D

      Itselläni on koira-allergia, mutta samojedeista en ole saanut koskaan (koputan puuta!) oireita. Olen enemmän kuin tyytyväinen valintaamme ottaa nimenomaan samojedi; 1-vuotias Cira on kuin paras ystäväni ja touhuilemme paljon yhdessä valjakoinnin ja temppuilun parissa. Puolivuotias Filja puolestaan on oikea seuraneiti ja rakastaa rapsutuksia ja huomionosoituksia. Koskaan ei tarvitse miettiä, voiko koirapuistoon tms. koiria täynnä olevaan paikkaan mennä, sillä samojedimme tulevat toimeen kaikkien koirien kanssa.

      Turkissahan on oma hommansa, muttei niin iso homma, kuin saattaisi ajatella. Riittää, kun koiran pesee 3-5 kertaa vuodessa ja kampaa turkin läpi vaikkapa kerran viikossa (joskus saatan kammata harvemminkin ja etenkin talvella harvemmatkin kerrat riittävät hyvin). Sammarit viihtyvät talvella ulkona ja kestävät kovaa pakkasta; heillä se ei tunnu missään paksun turkin ansiosta. Olin varautunut viime kesänä siihen, että Cira läkähtyy ulos, mutta kaikkea muuta; se löhöili mun kanssa aurinkotuolissa. ;) Turkki toimii siis molemminpuolin (kylmällä eristää lämmön turkin sisään ja kesällä eristää lämmön ulos).

      Mitähän vielä.. Laita mulle s-postia jos haluat kysellä vielä jotain, kerron mielelläni! Ehdottomasti suosittelen samojedi-rodun valintaa, mikäli olet valmis päivittäisiin vähintään 2 x 30 min lenkkeihin sekä touhukkaaseen ja iloiseen karvakamuun! :)

      Poista

Kiva kun kommentoit! :)