Vähän harmittaa, että Sinnan 9 ja 10 kuukautispostaukset jäivät mun laiskuuden ja arjen kiireiden takia tekemättä. En ole oikeastaan mihinkään kirjannut ylös mitään muuta kuin jotain kehitysjuttuja, kuten että 27.11. Sinna nousi tukea vasten seisomaan (miehen syntymäpäivänä ;) ja että 10,5kk iässä kuola taas valui armottomasti ja kaksi hammasta puhkesi viikon sisällä alarivistön jatkoksi.
Neuvolassa käytiin 10 kuukauden iässä ja ilmeisen tasaista on sekä pituuden että painon kehitys, kun mitään huolestuneita katseita tai kommentteja ei saatu. Influenssarokotteet käytiin Sinnalle ja itsellemme hakemassa ja toisesta rokotesatsista raukka parka sai yskän, nuhan ja kuumeen. Muuten ollaan oltu aika terveinä (kop kop).
Sinna hokee eniten tavuja "tä!", "nam!", "vauvau!" ja "ämmämmäm!" (viimeisintä silloin, kun on väsynyt). Osaa osoittaa haluamansa esineen/ihmisen suuntaan. Osaa vilkuttaa heiluttamatta kättään ja laittamalla sormia koukkuun. Ei todellakaan kävele eikä seiso ilman tukea, tuo meidän pieni makaroonikoipi, mutta hienosti kiipeää seisomaan tukea vasten ja heiluu siinä paikallaan. Kiipeilee sopivan korkuisten huonekalujen päälle, konttaa aivan älytöntä kyytiä, oppi juuri avaamaan alajääkaapin oven ujuttamalla sormensa tiivisteiden väliin ja vetämällä oven siitä auki.
Hyvin miellyttävää eroahdistusta, jonkinsorttista semmoista, on kestänyt nyt varmasti jo yli kuukauden verran. Uskaltaisinkohan sanoa, että nyt alkaa jo helpottamaan... Tämä on ilmennyt eniten sillä, että päivässä on useampia hetkiä, jolloin Sinna ei halua olla yksin lattialla, vaan istuu, vääntää naamansa irvistykseen ja vääntelee varpaitaan ja käsiään ja kitisee niin kauan, että menen hänen luokseen ja istun vaikka viereen. Sitten voi rauhassa leikkiä tai kiipeillä äitiä pitkin. Sitä meillä kyllä harrastetaan noin tsiljoona kertaa päivässä. Onneksi on myös niitä hetkiä, kun Sinna viihtyy itsekseen ja leikkii yksinään, niin pyykki- ja tiskivuoret eivät aivan valtoimenaan kasva. Eroahdistus on näkynyt myös siten, että kun minä menen nukuttamaan Sinnaa, oli sitten päivä tai ilta, en ole saanut poistua hänen luotaan, koska silloin alkaa itku ja huuto. Kun taas mies on nukuttanut, hän on voinut jättää Sinnan itsekseen unta hakemaan ja poistua huoneesta. No, onneksi eroahdistus on hyvästä ja kuuluu kehitykseen. Eihän tätä muuten kestäisi -terveisin paskamutsi. :D
Sinna rakastaa meidän tyttöjä (koiria siis) ja usein Filjan luokse kontatessaan se puskee päänsä Filjan turkkiin ja hymyilee. Cira lähtee karkuun jo ennen kuin Sinna ehtii koiraparan luokse ja hienosti Sinna onkin tajunnut jättää Ciran rauhaan. Filjaakin useimmiten kohdellaan hyvin, taputellaan turkkia ja pidetään tassusta kiinni. Joskus pitää tietysti olla irroittamassa tiukkaa nyrkkiotetta turkista tai estää Sinnaa työntämästä sormea Filjan silmään, mutta sitähän se (aluksi) on. Pienestä pitäen kuitenkin opetellaan, että koiria pitää kohdella nätisti. :)
Sinna on käynyt jo monta kertaa pulkkailemassa. Pulkan kyydissä istutaan totisena, mutta selvästi tyytyväisenä ja katsellaan kiinnostuneena ympäröivää maastoa. Jos nähdään vauvakavereita, on niiltä kiva viedä lelu kädestä ja ottaa se itselle. Tätäkin yritetään pienestä pitäen opetella, että toisen kädestä ei saa ottaa, vaikka eihän tuo höntti sitä vielä tajua. :)
Joitain selviä luonteenpiirteitä on jo näkyvissä. Aina kun mennään uuteen paikkaan, nähdään uusia ihmisiä ja/tai ollaan just herätty, täytyy Sinnan saada katsella ja tutustella uusiin juttuihin omaan tahtiinsa eli ihan rauhassa äitin tai isin sylistä käsin. Jos näin ei tapahdu, tulee yleensä hätääntynyt itku. Jos näin tapahtuu, lähtee neiti melko nopeasti sylistä tutkailemaan ympäristöään/uusi ihmisiä iloisesti ja rohkeasti. Kaikille ihmisille voi nostaa kättä ja morjenstaa, kaikki uudet paikat on tehty seikkailuja varten ja kaikki esteet on tehty temppuiluja varten.
Nyt on jo jonkin aikaa nukuttu yöt siten, että klo 20 mennään tavalliseen tapaan koisimaan, joskus herätään klo 1-3 välillä ja joko nukahdetaan heti uudestaan tai sit ollaan hereillä vähän aikaa. Sitten klo 4.30-5.30 välillä herätään ja päästään äitin ja iskän sänkyyn, jolloin syötän Sinnan ja siitä nukutaan yleensä klo 7 asti. Päiväunia Sinna nukkuu tosi vaihtelevasti 30 minuutista 2 tuntiin. Yleensä sängyssä nukkuu 30 minuuttia, mutta jos nukahtaa automatkalla kaukaloon, saattaa nukkua parikin tuntia (vaikka sitten täysissä toppavaatetuksissa eteisessä, uskomatonta).
 |
| Tyypit myrtsinä pulkkaretkellä. :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit! :)