Viides päivä "valkeni" sateisena ja usvaisena, joten päätettiin käyttää aamupäivä paikallisissa kaupoissa shoppailuun. Mayrhofenin "keskusta" oli hyvin pieni ja idyllinen. Sellainen kylämäinen ja kodikas. Jotain tuliaisiakin sieltä löydettiin, mutta yleisesti ottaen tarjonta oli aika kehnonlainen. Putiikit, liikkeet, rakennukset ja yleisestikin arkkitehtuuri ja kylän ytimen miljöö puolestaan olivat niin rauhoittavia ja tunnelmallisia, että ihastuin niihin ikihyviksi! Sellaista rauhallista fiilistä harvoin ostoskaduilla tulee koettua.
Aamupäivän ostoskierroksen jälkeen oli vihdoin ja viimein luvassa se odotettu paragliding eli meikäläisittäin varjoliito. Temppu kuului varaamamme matkapakettiin ja sen sai vain toinen meistä suorittaa. Arvata saattaakin, että yllytyshullu mieheni oli korkeanpaikankammoista rouvaansa hippusen varteenotettavampi vaihtoehto aktiviteetille. ;)
Ensin meidät haettiin hotellilta ja kuljetettiin autolla ylemmäs vuorille. Minulle osoitettiin hyvä kuvauspaikka, jonne miekkoset yrittäisivät laskeutua. Niimpä jäin kameroineni sinne ja katsoin innosta ja kauhusta sekaisin tuntein, kun mies lähti varjoliito-experttien kanssa gondolilla kohti korkeuksia.
Niin ja tosiaan, yksinhän tätä temppua ei päässyt toteuttamaan, vaan liito suoritettiin pareittain alan ammattilaisen kanssa -jolla muuten oli firmansa kamera mukana yläilmoissa! Tältä siis varjoliito näyttää ilmasta käsin katsottuna (ekassa kuvassa mieheni jalat pilvien päällä :DDD):
Kaikki sujui thank god mallikkaasti ja kun näin miehen liitelevän
yläilmoissa, huomasin toivovani, että saisin joku päivä itsekin
kokeilla varjoliitoa! Niiiin siistiltä se näytti.
Onko joku teistä päässyt kokeilemaan paraglidingia?
Heh! :) Kovin on tuttu paikka. Ja touhu myös kovin tuttua. Ex-miehen kyydissä on tullut oltua taivaalla useammankin kerran varjoliitimellä. :) Upeeta puuhaa!
VastaaPoista