"Se pääsiäispupu vai tipu vai kukko vai mikä se nyt olikaan niin muni tuon, tai jotain."

- tuumasi mieheni, kun toi tyytyväisenä myhäillen mulle pienen, söpön, pakettiin käärityn lahjan. Ihanuus! Osaa se kyllä välillä yllättää - aina ihanat ja rakkaimmat yllätykset ei oo niitä isoimpia, vaan arjen pieniä tekoja. Kyllähän te tiedätte, mistä puhun. Tuut kotiin ja toinen on laittanut kynttilät palamaan. Oot väsynyt ja toinen ehdottaa "Haluaisitko jalkahieronnan?". Tai ihan vaan lämmin katse ja suukko kesken kiireiden.

Kävin muuten tällä viikolla kampaajalla ja siellä käy miehenikin monesti. Omistaja tietää/tuntee meidät molemmat jo ja sanoi, kun olin poistumassa tyytyväisenä uudesta, kevyemmästä, hiuspehkostani, että "On se sun mies ihana, kun se puhuu susta aina niin suloisesti, niinku oisitte eilen vasta tavanneet, ihan kuin vastarakastunut!". Ei kai siinä muuta voi kuin hymyillä (ja punastua). No eihän tässä olla vasta kuin 7 vuotta hengailtu, joten tietysti sitä ensihuumaa on vielä ilmassa - hahahah. Ei vaan, arjen pienet teot ne ratkaisee aika paljon! Huomioidaanhan kaikki sitä toista puoliskoa säännöllisesti ja näytetään, kuinka tärkeitä ne meille on. ♥