Hääpanostuksia

Häihin on aina ihana mennä. Etenkin kun kyseessä ei ole puolitutun sukulaisen tai serkunkaiman häät, vaan itselleen rakkaan ja läheisen ihmisen tärkein päivä. Häihin on myös mukava panostaa. Niinkin suuret ja juhlavat pirskeet kuin häät ovat oivallinen (teko)syy hankkia uudet kengät, uusi mekko, uusia koruja... Kaapista kun ei yksinkertaisesti löydy mitään häihin sopivaa päällepantavaa!

Myös meikäläiselle kävi perinteiset: Mekko oli valmiina kaapissa roikkumassa ja kengätkin olin valinnut jo vanhojen (paino sanalla vanhojen) juhlapopojeni joukosta. Huimasta kahdesta parista siis -for real! Mutta sitten, kuinkas ollakaan, pyörähdin tunteroisen kaupungilla uusia helmikorvakoruja etsiskellen ja palasin kotiin uuden mekon ja uusien juhlapopottimien kanssa. Hups.

No, näillä nyt mennään eikä meinata! ;) Osaisiko muuten joku silitysjumala kertoa tällaiselle poropeukalolle, että miten, miten ihmeessä, voi ryppyisen silkkimekon saada rypyttömäksi, kun se täytyy silittää alimmalla lämmöllä eikä saa höyryttää??? Itse jaksoin pohdiskella tätä dilemmaa parisen tuntia silityslaudan ääressä -tuloksetta. Toivottavasti mua ei heitetä ulos hääjuhlista  ryppyisen mekon takia.

Juhlalaukun virkaa toimittaa oma häälaukkuni, jonka ostin siis omia häitäni varten pari vuotta sitten. Kengät löytyivät yllättäen kuulkaas Prismasta! Meikälle kelpaa ihan perusmustat korkkarit, koska todella harvoin käpsyttelen korkeilla koroilla yhtään missään.

Juhlamekko löytyi siis vahingossa (niinhän ne aina ;) Aleksi 13:ta. Roikkui muuten alehyllyn hengarissa, happy me!

Tulipa innostuttua kuvien kanssa...Näin siinä käy kun valon määrä ulkona (ja sitä myöten sisällä) lisääntyy! ;) Vielä olisi juhlakorut esiteltävänä.
Nyt oikein aurinkoista perjantaita, ulkoillaanhan paljon kun on niin hieno sää!