Source Code

Pitkästä aikaa olisi luvassa elokuva-arvostelu, joten here you go:

"Kapteeni Colter Stevens (Jake Gyllenhaal) herää tuntemattoman miehen ruumiissa ja huomaa olevansa mukana pelastusoperaatiossa. Hänen tehtävänään on löytää lähijunan pommilla tuhonnut terroristi. Stevens saa tietää joutuneensa osaksi hallituksen masinoimaa koetta, jossa testataan uutta teknologiaa nimeltä ”source code”. Se on ohjelma, jonka avulla hänet voidaan siirtää toisen henkilön ruumiiseen tasan kahdeksan minuutin ajaksi ennen tämän kuolemaa. Toinen pommi uhkaa aiheuttaa tuhoa Chicagon keskustassa, joten Colterin on elettävä junaturman uhrin viimeiset minuutit yhä uudestaan ja uudestaan selvittääkseen pommittajan henkilöllisyys ja estääkseen seuraavan iskun." (Finnkino)

Source Code -elokuvan pääosassa nähdään yksi henkilökohtaisista lemppareista; Jake Gyllenhaal (joskin minä muistan hänet parhaiten leffasta The Day After Tomorrow, en kohuleffasta Brokeback Mountain). Muissa pääosissa viilettävät Michelle Monaghan, joka näyttelee Christina -nimistä junamatkustajaa, sekä Vera Farmiga, ilmavoimien kapteeni Goodwin, joka antaa Stevensille ohjeita ja käskyjä tehtävänantoa varten.

Kapteeni Colter Stevens makaa omasta mielestään jonkinlaisessa kapselissa, johon on sodan jaloissa joutunut jumiin. Sieltä käsin hän luulee suorittavansa yliluonnollista tehtäväänsä.  Stevensin yhteyshenkilö Goodwin ei suostu kertomaan, missä Stevens todella on ja mitä hänelle on tapahtunut. Stevensin ainoa mahdollisuus on yrittää löytää terroristi ja hankkia itse vastauksia omasta kohtalostaan.

Vaikka leffa pohjautuu tasan saman, 8 minuuttia kestävän, tapahtuman toistamiseen, se ei kuitenkaan ole tylsä tai ennalta-arvattava. Jokainen 8 minuutin pätkä samasta junakohtauksesta onnistuu jokaisella kerralla yllättämään ja löytämään uusia ulottuvuuksia. Elokuvan lukuisten 8 -minuuttisten junatapahtumien aikana Stevens joko etenee pidemmälle terroristin kaappauksessa, luo syvempää ja merkityksellisempää ihmissuhdetta Christinaan tai saa uutta tietoa omasta kohtalostaan.

Elokuva on sekoitus toimintaa, scifiä ja draamaa ja sen juoni on sekä riittävän selkeä että riittävän hämärä. Katsojalla on mahdollisuus päästä elokuvan myötä siihen kutkuttavaan tunteeseen, joka syntyy katsojan arvailuista elokuvan kulun suhteen sekä juonenkäänteistä, jotka vievät katsojan jälleen uusien kysymysten ja arvailujen äärelle.

Itse en kovin tarkkaan lukenut elokuvan takakantta, kun aloitin sen katsomisen. Jos olisin lukenut, en tiedä olisinko kiinnostunut leffasta, joka pyörii yhden ja saman 8 minuuttia kestävän tapahtuman ympärillä. Onneksi en kuitenkaan lukenut takakantta, sillä pidin elokuvasta erittäinkin paljon -ja yhtenä suurena syynä juurikin sen yksinkertaiselta (ja jopa tylsältä) kuulostavan juonen ansiosta.

  (kuvat: Google)

Mutta miten elokuva päättyy? Saako kapteeni Colter Stevens terroristin kiinni? Kuka hän on? Entä selviääkö Stevensille, kuinka hänen itsensä on käynyt? Miten käy Stevensin ja Christinan orastavalle rakkaustarinalle? Saako elokuva onnellisen vai surullisen lopun?

Suosittelen perjantai-illan toimintaviihdeleffaksi! :)