Lukuhetki kynttilöiden valossa

Tänään on tuntunut koko päivän siltä kuin jokin lentsun poikanen yrittäisi iskeä päälle... Kiitän tästä kyllä mieheäni, joka on niiskutellut ja pärskinyt pari viime päivää oikein urakalla. Hyvin epätavallista hänelle olla kipeänä, on ehkä kerran parissa vuodessa sairaana. Joten eiköhän se niinä kertoina iske myös mulle (joka flunssailen vähintään kerran vuodessa, ei tosin huono sairastelulukema sekään). No, tyrnimehut ja strepsilsit käyttöön!

Olen tästä jokseenkin sekavasta olotilasta huolimatta siivoillut koko illan, sillä tää meidän lattiapinta-ala alkoi muistuttaa jo ihan kuraeteistä... Yritys hyvä kymmenen, mutta se tärkein, eli lattioiden luutuaminen, jäi seuraavalle päivälle, ei vain energia riittänyt enempään. Luovutettuani vedin villasukat jalkaan, keitin inkivääri-teetä ja otin kirjan kainaloon. Ajattelin, että nyt tämä täytyy saada luettua loppuun, kun sivujakaan on enää muutama kymmenen jäljellä. Ja niinhän minä tein; ahmin kirjan loppuun kynttilänvalossa (okei, lukulamppu selän takana) ja hymyilin mietteliäänä tarinan päätökselle. 

Anita Amirrezvanin esikoisteos Kukkien verellä kirjottu on silmiä avaava, kiehtova ja kaunis tarina nuoresta tytöstä, jota elämä koettelee 1600-luvun Persiassa. Väkisinkin kirjaa tulee peilattua ja verrattua hetki sitten lukemaani Khaled Hosseinin loisteliaaseen romaaniin Tuhat loistavaa aurinkoa. Teokset ovat kuitenkin kerronnaltaan yllättävän erilaisia, joskin tarinoiden aihepiirit ja maailmat liikkuvatkin jokseenkin samoilla taajuuksilla. Mutta siis, lukekaa ihmeessä tämä(kin) kirja, mikäli Tuhannesta loistavasta auringosta olette tykänneet! Mä taidan vielä vetää viltin päälle ja aloittaa Hosseinin uutuuden, Ja vuoret kaikuivat, jota olen sormet syyhyten odottanut postista ja joka vihdoin eilen saapui. Oi oi oi.

...tämäniltaista Greyn Anatomiaa unohtamatta! ;)