Grillipileet, syyskarkelot!

Tännään on töitten jälkeen ollu meno yhtä hulinaa ja vilskettä; me nimittäin hostataan tänään kotonamme syksyiset grillipartyt. ;) Luvassa grillikauden lopettajaiset, eli grillaillaan viimestä kertaa tälle vuodelle (todennäköisesti ainaki! :D), maistellaan hyviä juominkeja ja napostellaan herkkuja sekä tietenki toivon mukaan pidetään HAUSKAA!

Huippua ja aurinkoista viikonloppua kaikille! :) Täällä ainakin paistaa aurinko niiiiiiiiin ihanasti ja lämpimästi, että oih ja voih! ♥

Haastepäivä nro 3

8 asiaa, joita en voi sietää:

1. Ihmisiä, jotka pönkittävät omaa itsetuntoaan kohtelemalla muita huonosti.

En ole ikinä ymmärtänyt aiheetonta ilkeilyä, haukkumista enkä pään aukomista. Ennen "tarjouduin" hyvinkin usein olemaan sellaisena "tänne vaan kaikki p*ska!" roskakorina, enkä ymmärtänyt hommaa silloinkaan. Nykyään osaan jo paremmin sanoa ei, lähteä pois paikalta ja jättää sellaiset ihmiset omaan arvoonsa ja pois elämästäni -ainakin siksi aikaa, että he tajuavat alkaa kohtelemaan myös minua niinkuin ihmisenä. Kynnysmattona (ihan ilman syytä) oleminen ei koskaan ole kivaa!

2. Silakkapihvejä

Muistan lapsena istuneeni ruokapöydässä tunnin, yrittäessäni syödä silakkapihvi-annostani loppuun. Yök. En pidä niistä vieläkään.

3. Kylmyyttä

Olen vilukissa, enkä tykkää yhtään siitä tunteesta, kun on kylmä. Hrr. Siksi talvi ei olekaan lempparivuodenaikani. Kaikkein ikävintä on, kun tulee kylmä ja alkaa tärisyttämään ja tiedät, että joudut kestämään sitä olotilaa vielä pitkän ajan ennen kuin pääset sisälle. Sitten se kylmyys menee ytimiin eikä meinaa vilttienkään alla hellittää.

4. Sitä puolta minussa, joka nalkuttaa ja purkaa pahan olon AINA mieheeni

Jep, täältä löytyy yksi kappale niitä ihmisiä, jotka kohdistavat lähes kaiken pahan olonsa omaan mieheensä! En ole ylpeä siitä ja yritän kokoajan vähentää sitä, etten purkaisi Rikuun liittymättömiä shitty thingsejä häneen. Myöskään nalkuttavasta puolestani en pidä, mutta se taitaa säilyä ainakin jossain määrin minussa aina -olenhan kuitenkin nainen, joka tykkää siististä kodista. Heeehh. Onneksi on ymmärtäväinen mies, jonka mielestä mussa on (onneksi) niitä hyviä puolia enemmän kuin huonoja.

5. Formulaa tv:ssä

Yhh. Jos telkkarista alkaa formulat, vaihdan heti kanavaa. En tykkää siitä ringissä ajamisesta ja varikkokäynneistä saati sitten kolareista yhtään. Not my thing.

6. Mässyttämistä

Kun olin lapsi, minulla oli kaveri, jolla oli tapana ruokaa syödessään mässyttää oikein kuuluvasti. Se alkoi sitten jossain vaiheessa ärsyttämään ja pistämään ikävästi korvaan, enkä ole siitä lähtien voinut olla kommentoimatta, jos joku läheisistäni on mässyttänyt. Tietenkin pikkuveljeni Jamme aloitti pienenä tahallaan mässyttämään ruokaansa ärsyttääkseen minua... :D

7. Laiskuuttani

Välillä tunnen oloni niiiiiiiiin saamattomaksi ja laiskaksi, että ihan hävettää. Onneksi on myös niitä päiviä ja hetkiä, jolloin olen tosi ahkera ja aikaansaava. Muuten olisin varmaan aika lihava, tylsä ja masentunut -niin ja koti ois kuin pommin jäljiltä! ;D

8. Elämääni TURHAAN rajoittavia tekijöitä

Tällaisiahan ovat mm. erilaiset pelot ja stressaamiset ja "mitä jos" -pohdinnat. Pitäisi vaan osata elää tässä ja nyt, eikä murehtia ja miettiä niin paljon etukäteen. Onneksi sitä hetkessä elämistäkin olen jo oppinut välillä tekemään.

Haastepäivä nro 2

9 ihmistä, joita en halua menettää:

1. Aviomies

Tärkeintä maailmassa, oma, uunituore aviomieheni. Kestää oikkuni, piristää päiviäni, on aina tukenani, rakastaa minua siksi, että olen juuri minä, tykkää tarpeeksi monesta samasta asiasta kuin minä ja tarpeeksi monesta eri asiasta kuin minä, hieroo jalkojani, kokkaa ruokaa, kuuntelee ja lohduttaa, osoittaa hellyyttä, suojelee ja on vain niin maailman paras -juuri minulle.  ♥

(psst. Olen kyllästynyt puhumaan "miehestä" tai "aviomiehestä" sun muista, joten tästä lähtien hän kulkekoon omalla nimellään blogissani; Rikuna.)

2. Äiti + Janne

"On vain yksi äiti." Tää on mun ja äiskän jo legendaksi muodostunut sanonta (jostain suomalaisesta komediaohjelmasta). Äiti saa aina rauhotettua mut, jos panikoin jostain asiasta. Äiskällä on outo huumorintaju (jonka koen perineeni ainakin jossain määrin :D) eikä se ole mikään tyypillinen pullantuoksuinen äiti. Meidän yhteiset herkut on kaalilaatikko, "aivokeitto" ja lakrisal. Viikon lempparihetkiä on, kun käyn äiskällä (jossa siis asustavat myös isäpuoleni ja kaksi nuorinta pikkuveljeä) kylässä ja voidaan rauhassa vaihtaa kuulumisia, höpötellä ja ehkä syyäkin jotain herkkuruokaa. :) Janne eli äitin mies eli mun iskäpuoli on ollut mun jokapäiväisessä elämässä mukana niin kauan kuin jaksan muistaa. Janne on vähän erakko-luonne, mutta on meilläkin paljon yhteistä, kuten nyt esimerkiksi perso luonne herkuille, äitin kiusaaminen ja omituiset huumorintajut. Janne kuuluu pakettiin. :)

3. Iskä

Oon aina ollut isin prinsessa ja tuun varmastikin aina olemaankin; näin sanoi myös iskä puheessaan, jonka piti meidän häissä. :) Iskä soittelee usein ja kyselee mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin. Se on semmonen ihminen, jonka tietää huolehtivan musta aina ja ikuisesti -vaikka oisin kuinka aikuinen. Iskän bravuuri on lihapullakastike & pottumuusi ja pitsa ja niitä muistan lapsesta asti aina toivoneen, kun ollaan vanhimman pikkuveljen kanssa menty isille yökylään. Vieläkin ne on mun herkkua, slurps! Iskä on sellainen Isi-Karhu, jonka luokse voi aina mennä ja joka on aina valmis auttamaan.

4. Viljami

Nuorin pikkuveljeni (4.5v.), joka heti syntymästään saakka on vieny mun (ja Rikun) sydämen. En osaa selittää miten, mutta jollain lailla Vilsulla ja mulla on tosi erityinen suhde, erilainen mitä muiden pikkuveljien kanssa on. Viljamin kanssa parasta on se, kun se kömpii syliin. Silloin yleensä joko katotaan telkusta Kaapoa tai luetaan kirjaa. Eniten Vilsu tykkää kuitenki auto- ja taistelu-ukkoleikeistä, jolloin mä oon vähän hyödytön. :D Useimmiten, kun Vilsua nään, me tanssitaan ja hypitään ja breikataan (krhm :D) musiikin tahtiin. Listalla on mm. mun vanhat Pikku G ja poppilevyt. Viljami on mun silmäterä. ♥ (Kuva: Minä, Viljami ja Verneri, 2011 kesä)

5. Verneri

Toisiksi nuorin pikkuveljeni (11,5v.), joka on tullut ihan minuun! Ihan niinkuin minäkin, Verkku on herkkä, ihan älyttömän perso makealle ja myös ahne (herkuille), se kirjoittelee paljon ja on hauska (hehh, omakehu!). Verkku on jo melkeen murrosiässä (huih!), mutta vieläkin se haluaa meille yökylään ja viettää aikaa "vanhan" isosiskonsa kanssa. Jotenkin musta tuntuu, että pikkuveljistäni parhaiten ymmärrän Verneriä, koska se on niin samanlainen kuin minä. Tulevaisuuden breikkaajatähti.

6. Jamme

Pikkuveljistäni vanhin (20v.) ja "omin". (Mulla ja Jammella on siis eri isä kuin Vernerillä ja Viljamilla) Jammen kanssa ollaan koettu lapsina kaikki seikkailut yhdessä ja reissattu ympäri Suomea iskän kanssa/iskän luo. Jamme oli lapsena tosi vilkas ja me tapeltiin yhtenään, mutta silti oltiin ku paita ja peppu. Nykyään se onkin sitten niiiiiiin aikuista ja muuttunutkin aikuiseksi niin nopeasti, etten perässä pysynyt. Mutta edelleen nähdään ja edelleen välillä kinastellaan ja nahistellaan -niinku hyvässä sisarussuhteessa kuulukin. ;) Me leikittiin pieninä sellasta omakeksimää leikkiä kuin MörköMömmö ja nykyään ku mainitsen koko leikistä, Jamme toteaa "Ooppa hiljaa", hehh hyviä muistoja siis? ;D Toivoisin, että oltais Jammen kanssa läheisempiä kuin mitä nyt ollaan, vaikka tiiänkin ettei lapsuuden ajan kaltaisia, voimakkaita sisarus-siteitä, voi ylläpitää läpi elämää. Ja sitten ku pojat on vielä semmosia, ettei ne oikeen puhu, vaan pukahtelee ainoostaan. Mutta Mörkö on aina Mömmö -ei vaan Jamme on aina mulle se suloinen ja pieni seikkailukaveri-pikkuveli. ♥ (Kuva: Minä ja Jamme, 2011 kesä, Jammen valmistujaiset)

7. Rami

Rami eli Rampsa on Rikun pikkuveli (22v.). Ollaan tunnettu Ramin kanssa kohta viis vuotta ja heti alusta alkaen mä otin sen veljekseni. Jotenkin se kävi niin luontevasti (ei varmaan oo noilla kolmella oikealla pikkuveljellä osuutta asiaan ;D) ja tuntuikin heti siltä, niinkuin oltais Rampsan kanssa tunnettu aina. Ehkä se on kuitenkin ennemminkin puoliksi kaveri ja puoliksi niinku pikkuveli, meillä on nimittäin tapana hengailla kahestaan vähän missä sattuu ja millon sattuu (siinä se kaveripuoli). Toisaalta taas mä huolehdin siitä ja kinastelen sen kanssa melkeempä samalla tavalla kuin omien veljieni kanssa (siinä se pikkuvelipuoli). Useimmiten me ajellaan autolla ympäri kaupunkia, höpötellään joutavia livenä ja facebookissa, katotaan leffoja, juopotellaan yms. Rampsasta en luopuis ja siks onkin hyvä, että se on Rikun pikkuveli, niin se ei voi häipyäkään mihinkään mun elämästä! :D (Kuva: Minä ja Rampsa, 2011 kesä)

8. Läheisimmät ystävät

Ystävyyssuhteet on jänniä. Jonkun kanssa saatat olla koko elämän ajan ystävä. Jonkun kanssa saatat olla lyhyen ajan verran tosi hyvä ystävä. Jonkun kanssa saatat pitää kokoajan säännöllisesti yhteyttä ja nähdä, kun taas jonkun kanssa näkeminen on harvempaa, mutta aina yhtä tuttua ja turvallista. Mulla on hyvin keskenään erilaisia ystäviä, mutta ne kaikki tuo musta jonkin puolen esiin. Ja eri ystävien kanssa voi tehdä erilaisia asioita; toisten kanssa voi liihotella lenkillä tai baarissa ja toisten kanssa juoruilla ja viettää rauhallista koti-iltaa jne. Tässä vaiheessa elämääni koen läheisiä ystäviäni olevan Ulla, Sonja, Mira, Matleena, Neea ja Iida. Kaikkia tietenkin näen liian harvoin enkä ole yhteyksissä heihin tarpeeksi usein, mutta olen yrittänyt vähentää sellaisesta stressaamista. Meillä kaikilla on (tai alkaa pikkuhiljaa olemaan) aikuiset elämämme, jolloin vapaa-aikaa ei niin älyttömän paljon ole. Silloin, kun ehditään näkemään, on se aika ihanaa ja arvokasta. ♥ (Kuva: Minun polttarit, kesä 2011)

9. Appiukko ja anoppi

Rikun isä ja äiti ovat tulleet hitaasti mutta varmasti melko läheisiksi ihmisiksi minulle tässä vuosien varrella. He ovat toki miehenikin kautta minulle tärkeitä, mutta olen myös luonut heihin oman suhteeni. Heitä on aina mukava nähdä -liian usein ei todellakaan tule nähtyä, sillä molemmat ovat kiireisiä ihmisiä töittensä vuoksi. Appiukon paistamat pihvit ovat niiiiiiin herkullisia ja hänen tarinansa Rikun ja Ramin lapsuudesta hauskaa kuultavaa. Anopin kukka- ja ruokavinkit ovat kullanarvoisia ja hänen kanssaan on aina rentoa viettää aikaa. Onneksi on ihanat appivanhemmat!

Myrsky

Oulussa myrskyää! Meinas pikkasen hirvittää ajaa töistä kotiin, kun vettä tuli puuskittain ja vaakatasossa ja tuuli oli ihan älytön. Hyvä että auto pysyi tiellä. Huih. Kotiin päästyä oli sitten otettava muutama kuva myrskystä, jonka voi siis nähdä jo ihan meidän takapihaltakin. Vähän yritykseksihän se sitten jäikin, melko vaikea oli kuvata kovaa tuulta ja heiluvia puita. :D

Puut heiluu niin kovaa, että vähän mietityttää et onkohan niistä aamulla enää mitään jäljellä. Taivas on tumma ja lehdet lentää ympäri ämpäri. Tämä ylitti meikäläisen bloggaus-kynnyksen, sillä tämmösiä myrsky-ilmoja ei oo pitkiin aikoihin täällä päin ollut.

Haaste-päivä nro 1

10 asiaa joita odotan:

1. Puppie!

Ollaan miehen kanssa haluttu koiraa tosi tosi kovasti jo parin vuoden ajan ja nyt vihdoin olen uskaltautunut kokeilemaan, josko sitä voisi oman koiran ottaa. Minulla on siis lapsena todettu lievä koira-allergia ja siihen aikaan oli vallalla ajatus, ettei koirien kanssa saa olla tekemisissä, jos on allerginen. Nykyään suuntaus on kääntynyt täysin päinvastaiseksi, eli olisi hyvä siedättää itseään allergisoivalle asialle, tässä tapauksessa siis koirille. Olemmekin vierailleet ihanan samojedinkoira-perheen luona, enkä saanut sieltä allergiareaktioita. Jos siis kaikki menee hyvin, saatamme kohta olla pienen samojedin-koiranpennun omistajia. ♥

2. Urheilukärpäsen puraisua

Häitä edeltävän vuoden urheilu-motivaationi pysyi aika hyvin korkealla, mutta häiden jälkeen urheiluinto laski kuin lehmän häntä. Eli tässä ollaan kohta kaksi kuukautta oltu urheilematta! Ihan älytöntä. En tiedä, mistä saisin intoni takaisin, mutta eiköhän se ajan kanssa palaa. Sitä siis odotellessa! :D (Kuva: Juhannus 2011, Ukkohalla)

3. Syyslomaa

Olen tehnyt nyt syksyn ajan tiiviisti töitä ja opiskelu on jäänyt vähän vähemmälle (lue: olemattomiin). Jotenkin sitä alkaa koko ajan enemmän ja enemmän odottamaan viikonloppua pidempää vapaata ja lepoa. Lisäksi miehelläni on juuri meneillään palkaton työharjoittelu, joten hän joutuu 7-tuntisten työpäivien lisäksi työskentelemään useat arki-illatkin. Yhdessä oleminen jää siis melko vähäiseksi (ainakin meidän yhdessä olon tarpeen mittapuulla). Loma olisi siis tervetullut! (Kuva: Kesä 2011, Oulu)

4. Äiti-tytär viikonloppua Helsingissä

Meillä on ollut äiskän kanssa jo monta vuotta aikomuksena käydä Helsingissä katsomassa jokin baletti-esitys kaksistaan. Viime viikonloppuisen baletti-kokemuksen innostamana olen nyt entistä enemmän ja entistä tarmokkaammin suunnittelemassa tällaista äiti-tytär baletti-shoppailu-viikonloppua Helsinkiin. :)

5. Viljamin näkemistä

Nuorin pikkuveljeni, Viljami, on 4-vuotias. Hän on täten myös luonnollisesti se pikkuveli, jota ikävöin eniten ja useimmin. Mieheni kanssa kutsummekin Vilsua joskus "otto- tai sijaislapseksemme". :D Näen Vilsua joka viikko, kun käyn äitin luona, mutta jotenkin se ikävä kasvaa jo parin päivän erossaolon jälkeen. Kai se sitten johtuu siitä, että olen hoitanut häntä paljon ja koska olen niin paljon Vilsua vanhempi, meillä ei ole ihan perussisarussuhde. (Kuvat: Meidän häistä, 2011)

6. Uutta takkia

Tänä vuonna haluaisin löytää syys-/talvitakin. Olen sitä metsästellyt jo parin vuoden ajan, mutten ole löytänyt mieleistä -tai sitten se on ollut liian tyyris lompakolleni. Vanha H&M:n musta villatakkini on jo reikiä täynnä ja melko kulahtanut. :D Ehkä jotain tämän tyylistä takkia voisin haluta (Kuvat: ONLY ja Vero Moda):

7. Unelmien Poikamiestytön finaalia ja muuta tv:n tarjontaa

Hehheh. :D Aina on kiva viikon odotuksen jälkeen istahtaa sohvalle ja katsoa jännä jakso jotain lemppari-ohjelmaa. Ja bonusta tietty tuo lemppariherkkujen nauttiminen siinä samalla. Erityisesti odotan Greyn Anatomian jatkumista!

8. Turhista peloista ja ahdistuksista eroon pääsemistä

Odotan kovasti sitä, että tajuaisin olla stressaamatta, pelkäämättä ja ahdistumatta (niin kovasti) sellaisista asioista, joille a) en voi yhtään mitään tai jotka b) eivät ole maata kaatavia asioita. En tiiä johtuuko se siitä, että oon nainen vai siitä, että mussa on vaan jotain häikkää, mutta ylipäänsäkin tuntuu välillä ihan tyhmiltä jotku asiat, joista stressaa tai ottaa paineita tms. :D (Kuva: Lentopelon voittaminen, 2011 kevät)

9. Yllätyksiä!

Rakastan yllätyksiä ja ne piristää kivasti arkea ja parisuhdetta. Harmi vain mies ei ole mikään kovin spontaani-extempore-keksijä noitten ylläreitten suhteen (oon vähän joutunu opastaan sitä :D), joten niitä yllätyksiä aina otan vastaan ihan innolla, sillon ku niitä sattuu saamaan. ;) En oo mikään timanttikorujen "vaatija", vaan pienetkin huomionosoitukset lämmittää mieltä ja tuo kivan fiiliksen, esim. kaupasta yllärinä tuotu lempparilehti tai -suklaapatukka. (Kuva: Yllärisynttärikakku Sacher, 2010 kesä)

10. Omakotitaloa

Tämä toive on todella pitkän tähtäimen odotukseen liittyvä asia, mutta kovasti haaveiltu, toivottu ja odotettu kuitenkin! Haaveissa siis olisi rakennuttaa/rakentaa omakotitalo ja saada valita sinne kaikki materiaalit, sisustujutut yms yms. :) (Kuva: Top Cubistic, Jämerä)

Olipas yllättävän vaikeaa miettiä noita kymmentä odottamaani asiaa! Yritin valita kaikki 10 asiaa fiiliksen ja helposti mieleen juolahtavien asioiden pohjalta. Ei siis ehkä kovin syvällisiä valintoja, mutta intuitiolla mentiin! ;)

Haaste napattu!

My Life -blogin Minna aloitti vähän aikaa sitten melko kivan oloisen haasteen, jossa tarkoituksena on kymmenen päivän aikana vastata seuraaviin topiceihin:

Päivä yksi: 10 asiaa joita odotat
Päivä kaksi: 9 ihmistä joita et halua menettää
Päivä kolme: 8 asiaa joita et voi sietää
Päivä neljä: 7 asiaa joita et voi unohtaa
Päivä viisi: 6 asiaa jotka saavat sinut iloiseksi
Päivä kuusi: 5 sinulle luontevinta asiaa
Päivä seitsemän: 4 luonteenpiirrettäsi
Päivä kahdeksan: 3 pahetta
Päivä yhdeksän: 2 päivämäärää jotka ovat tärkeitä sinulle
Päivä kymmenen: 1 asia minkä haluaisit unohtaa

Nyt siis minäkin otan yllä olevan haasteen vastaan! Odotan näihin kysymyksiin vastaamisen olevan haastavaa mutta kivaa ja saatampa myös oppia jotain itsestäni. :)

Glo Kluuvi

Oltiin viettämässä mini-viikonloppua la-su Helsingissä miehen kanssa ja yövyttiin Glo -hotelliketjun Glo Kluuvissa keskustassa. Matkattiin Helsinkiin lähinnä minun huomenlahjan takia, jonka siis sain mieheltäni elokuussa häiden jälkeisenä aamuna. Lahjaksi sain liput Suomen Kansallisoopperan balettinäytöksiin: Veren häät ja Scheherazade. ♥

Balettinäytöksestä ja muusta viikonlopun ohjelmistosta lisää myöhemmin, mutta nyt tämän postauksen aiheeseen, eli hotelliin: Se oli aivan mahtava! Melko monessa eri hotellissa olen yöpynyt ja voin sanoa, että tämä oli kiistatta niistä kaikkein paras. Miksikö? No tässä muutamia syitä -ennen kuvia, jotka nähtyään olette varmaan jo melko lailla myytyjä, hehh! ;)

1. Hotellin sijainti on ihanteellinen: Keskustan ytimessä, muttei kuitenkaan vilkkaimmalla kadulla. Vastapäätä hotellia on Fazerin kahvila ja Kenkäfriikki -myymälä. :D
2. Hotelli on sisustettu tyylikkäästi ja modernisti ja siinä on ihan eri tunnelma kuin monissa ketjuhotelleissa (kuten Scandic, Sokos Hotels, Cumulus, Radisson yms.) -hotellihuoneista puhumattakaan! Varasimme normaalin huoneen, mutta se oli todella tilava ja melkein meni sviitistä.
3. Hotellissa sijaitsevan ravintolan aamiainen oli taivaallinen. Sieltä löytyi kaikkea (ja halutessaan pystyi tilaamaan pienellä lisähinnalla mm. vohveleita, munakasta ja muuta herkkua) ja enemmänkin. Erityisesti suklaaleivos vei kieleni mennessään. Tykkäsin myös tosi paljon graavilohesta ja croissanteista. Muutenkin ravintolan ruoka oli herkullista -tilasimme sitä illalla huoneeseemme.
4. Hotellihuoneessa oli kylpyamme ja paljon "krääsää": Saunatakit ja tohvelit saimme käyttöömme, tarjolla oli erilaisia teitä ja kahvia ja kaakaota ja kylpyhuoneesta löytyi body lotioneita, suihkumyssy, kauneudenhoitotarvikkeita sun muuta.
5. Huoneeseen voi halutessaan tilata oheistuotteita -jotka olivat tietenkin ilmaisia.
6. Sängyn päällä makasi suloinen pieni tiikeri-pehmolelu. Teki niin mieli viedä se kotiin! Harmi vain, että pikku kaverilla oli hintaa 30 euroa..

Tässä vähän lisää tietoa niistä oheistuotteista:

Melekosia oheistuotteita, vai mitä sanotte?! :D

Mutta nyt sitten näitä kuvia hotellihuoneesta:

Kylpyhuone oli kyllä ihan huippu, tykkäsin kun aamulla sinne tuli luonnonvaloa. Käytiin kylpemässä useamman kerran ja lilluteltiin ihan mielissään -meillä kun ei kotona ole kylpyammetta.

Tässä on sitten näkymä kylpyhuoneen ovelta muuhun osaan hotellihuonetta. Sieltä löytyi divaani ja nojatuoli ja vasemmalle tulee (piilossa kuvasta) työpöytä + tuoli ja sänky.

Sänkynurkkaus oli niiiiiin luksusta. ♥ ja siellä se suloinen tiikerikin meitä odotteli.

Telkkua pystyi katsomaan suoraan sängystä ja tulihan siitä vähän Beethovenia vahdattua samalla kun levähdettiin ja kerättiin voimia seuraavia shoppailureissuja varten. ;)

Tässä ruoka-annos + jälkiruoka, jotka tuli hotellin ravintolasta

(tai no siis, mies haki sen sieltä, koska huonepalvelu olis veloittanut sen tuomisesta maltaita).

Iltapalaksi haettiin viereisestä Fransmannista talon lämmintä leipää levitteellä ja maalaisperunoita aiolilla. Ja kyllä maistuivat!

Suosittelen luksusta, helppoutta ja rentoutta kaipaavalle ehdottomasti  Glo Kluuvia! Ilmeisesti melko kallis hotelli normaalihinnoilla, me varattiin huoneet GalaHotelsien kautta ja saatiin se halvemmalla, vink vink! :)

Haikeutta

Tänään hyvästelin yli vuoden mittaisen bloggaus-projektini, nimittäin Ever Ours -hääblogini. Yllättävän haikein ja liikuttunein mielin kirjoittelin Farewell -postausta. En oikein tiennyt, mitä sanoisin enkä oikein edes, että mitä haluaisin sanoa. Nyt oli kuitenkin aika jättää hääblogin kirjoittaminen, sillä häistäkin on kulunut jo kohta kaksi (!!) kuukautta aikaa, eikä uusia juttuja häärintamalla näin ollen ole ollut aikoihin.

Mutta, niin. Niisk! Suotakoon tämä haikea fiilis minulle tänään -ainakin hetken verran. Luvassa olisi nimittäin ihanaa, innostunutta ja toivon mukaan myös innostavaa juttua viikonlopun Helsingin-reissulta, jonka tein mieheni kanssa osana huomenlahjaani. ;)

ps. Pakko sanoa: Maitosuklaavanukas ja TUC-suolakeksit EI oo mitenkään makuhermoja kutkuttava yhdistelmä. Yhh, äklö olo. :D

Satsumaa pöytään!

Nammmm! Satsuma-kausi on avattu! Ainakin meillä. ;) Löysin alkuviikosta Stockalta satsumia ja päätin heti ostaa ja kokeilla, josko olisivat jo hyviä. Olivat! Ja nyt olenkin herkutellut niillä oikein urakalla. Satsumakausi kun tuntuu aina olevan ihan liian lyhyt ja nopeasti ohi.

Nämä kaksi ovat tämän hetken lemppareitani (joskaan eivät oikein passaa yhtä aikaa nautittaviksi, tai no miksei, mutta omat makunystyräni eivät oikein tykkää niiden yhteismausta :D):

Pirkan Choko Cappuccino ja satsumat. ♥

Katsoin muuten tänään uusimman Unelmien Poikamiestyttö -jakson ja JESS!!! Vihdoinkin se Jillian tajus lähettää sen tollon urvelo-pelimiehen kotia! Joo niimpä, pikku juttu, mut piristi kyllä mun päivää kummasti! :D

Onkos täällä ketään muita tähän aivottomaan, mutta ahh, niin romanttiseen (tai ainakin sen näköiseen) tosi-tv-ohjelmaan koukussa olevia? :)

DANGER! Ompelukone.

Pidin tänään ekan käsityöntunnin. Ja varmaan viimeisen kans.. En nimittäin oo mikään näppärä sormistani -en edes kohtuu hyvä. En pitänyt ala- enkä yläasteella käsityöntunneista enkä ole tähänkään ikään mennessä oppinut kutomaan (vai virkkaamaan? no what ever!) villasukkia ja -kaulahuiveja, niinku muut kaverit. NOH, tänään sitten jouduin kuitenkin luokanopettajan toimessani pitämään käsityötunnin oppilailleni. Aiheena oli ompelukoneen alalangan laittamisen harjoittelu ja parit rataharjoitukset ylä- ja alalangalla. Joo niimpä. Voisko olla yksinkertaisempaa? Oppilaat toimivat ompelukoneilla pareittain. Ekan 5 minuutin jälkeen yks oppilas oli ajanut toisen oppilaan sormen päältä, kun tämä oli ollut laittamassa lankoja koneeseen. Sillä lailla. Pienimuotoisen paniikin (sekä ope että oppilas, jonka sormesta sojotti kaksi katkennutta neulanpätkää) jälkeen reipas oppilas nyppäsi itse neulat irti sormestaan ja laitoimme siihen laastarin. Tapauksesta tuli mieleen hyvinkin eläväisesti omat yläasteen kässäntuntien kokemukset siitä, kun itse ajoin oman sormeni päältä. Hrr.

Kuva Googlesta.

Mikä oli tämän tositarinan opetus?

- En edelleenkään pidä käsitöistä. :D

Tekstejä osaksi kodin sisustusta?

KYLLÄ kiitos! Ainakin minä tykkään very mycket kaikenlaisista osuvista, nasevista, söpöistä, ajatuksia herättävistä ja piristävistä teksteistä. Aika ajoin etsiskelen ja katselen netissä (ja muutamissa harvoissa liikkeissä) niin postikortteja, julisteita kuin tarrojakin, joissa on jokin minuun iskevä tekstipläjäys. Viime aikoina olen ihastellut mm. Tarravimman (joka on jo ilmeisen tunnettu, ainakin sisustusbloggaajien keskuudessa) tarjontaa sisustustekstitarroista. Tällaisia ihanuuksia voisin hyvin kuvitella meidän kotiin hankkivan (tai ainakin haaveilevan!) :

Tarravimmasta saa sisustustarrojen lisäksi myös paljon muita tuotteita. Itsehän ihastuin täysin tähän pehmoleluun, johon saa painattaa haluamansa tekstin tai vaikkapa kuvan.

Eikö olekin IHANA? ♥

Tänne siis shoppailemaan: http://www.tarravimma.fi/