10/30/2015

Halloweenina


Tulin vaan huikkaan, et moi ja kivaa halloween-viikonloppua! Apua tuleekohan meidän ovelle lapsosia karkit ja kepposet mielessään... En oo yhtään varautunut kyllä (muuta kuin jättikarkkipussilla itseäni varten), täällä päin ei oo ainakaan aiempina vuosina ollut tapana keppostella kauhuasuissa.

Kävin äsken cokiksen hakureissulla extempore mutkan Makuunissa, vuokrasin meille miehen kanssa komedian illaksi ja ostin tosiaan piiiikku pikku säkillisen irtokarkkeja bydeen. Aiemmin tänään yllätin nälkäisen raskaan työn raatajan itse tehdyllä pizzalla, joten melkoinen herkkuperjantai meillä tänään täällä! Pikku apurikin viihtyi niin hienosti itsekseen (koirien kanssa, eehheh) lattialla niin että mä sain (melko) rauhassa leipaista pizzat. :) Piti vain ehkä 9 kertaa juosta sen perään katsomaan, ettei hajota itseään tai paikkoja. Ah, tuota konttaamistaidon tuomaa aktiivisuustason nousua meikäläiselle! :D

Huomenna olis vuorossa vauvauintia, meikäläisen äidin synttärikakkukahvitteluja ja ystävän Nosh-kutsut (jonne ajattelin livahtaa ilman Sinnaa). Kiirusta, mutta mukavaa sellaista. Nyt kuuluu mies tulevan iltalenkiltä koirien kanssa takaisin, joten mä lähden laittamaan leffan pyörimään ja kaatamaan cokista lasiin, että jaksan edes puolet leffasta katsoa. ;)



10/26/2015

Sinna 8kk


Moi kaikki! Sori, mää oon taas vähän myöhässä näiden mun kuulumisten kanssa, mutta kö en oo joutanu paljon pysähtyä miettimään tai kirjoittelemaan, ku on ollu kiire tutkia maailmaa. Antakaahan ku kerron teille:

Opin tuossa viikko sitten konttaamaan, jes! Sitä ennen pääsin kyllä eteenpäin muillakin keinoilla; pyörimällä ja ryömimisen ja konttaamisen välimaastolla. Se oli äitin mielestä hassun näköistä etenemistä. Olin jo viikkokaudet heilunu siinä konttausasennossa ja nyt sitte viime viikolla päätin, et okei, on tullut aika. Ja niin mä lähin valloittamaan maailmaa!

Tällä maailmanvalloitusmatkallani etenen aina kaikista nopeiten seuraavien kohteiden luo (kimppuun): koirien lelut ja luut, puhelimet ja kaukosäätimet, ruoka, koirien vesikippo, kaikenlaiset nauhat ja vyöt ja tietysti mattojen reunat. Mattoja on erityisen kiva tutkailla niin, että otan siitä reunasta kiinni, maistelen ja sitten nostan mattoa ilmaan ja katson, miltä maton alla näyttää. Oon jo oikea matto-expertti.

No eihän se sit mihinkään riittäny, että pääsen nyt konttaamalla tutkailemaan lattiatasoa, sit mä hokasin, et kyllähän mä haluan ylemmäksikin nähdä! Rupesin siis harjoitteleen kiipeämistä. Aika hyvin sekin jo sujuu, osaan tarrata käsillä yläpuolella olevista huonekaluista kiinni ja nousta siitä polviseisontaan.


Syömisen osalta hommat on aika bueno. Äiti ei oo enää aikoihin soseuttanu mun ruokia ja hyvä niin, koska tykkään syödä ne ihan semmoisenaan. Spagetit, risotot, puurot, hedelmät, muffinssit... Rakastan syödä ite ja otin tuossa viikon vaiheen, jolloin en todellakaan suostunut syömään aamu- ja iltapuurojani, joten äiti sai vähän soveltaa, että sai mun mahan täyteen. Mulle kelpas vaan sellaiset ruuat, joita sain syödä ite omin sormin. Mut se oli hyvä kokeilu, koska siitä äiti keksi leipaista mulle omia muffinsseja. Ja mikroleipiä. Äiti meinas jakaa reseptit teille joku päivä tänne! :) Ne on ihan parhaita ja voisin syödä niitä vaikka kuinka paljon! Osaan pinsettiotteen jo hyvin.

Nyt ku oon taas terveiden kirjoissa (kop kop), niin nukun yöni syömättä. Meen kahdeksalta nukkumaan ja saatan 1-3 kertaa yöllä herätä mut yleensä nukahdan heti uudestaan kun joku on käynyt mun luona ja sitten kuuden maissa yleensä herään ja pääsen äitin ja isin viereen syömään ja sit nukun vielä kahdeksaan. Päivisin en tosiaan kerkeä nukkua, kun on niin paljon kaikkea jännää, siksipä otankin aina vain 35min tirsat. Sellaiset, että äiti ehtii ehkä just syödä siinä ajassa, mut ei mitään muuta. Niinku ei ainakaan blogata. Hahhahah. Höh.

Osaan myös istua hienosti ilman tukea! Tämänkin taidon oon tässä 8 kuukauden iässä oppinut. Joskus sitten kellahdan selälleen ja kun pää kopsahtaa matolle, niin sekös mua naurattaa (ja äitiä kummastuttaa)! Välillä teenkin sitä ihan tahallaan, että heittäydyn päistikkaa johonkin ja nauraa räkätän. Tykkään myös hakata päätä huonekaluihin, kun konttaan niitä päin. Mulla ei vissiin oo hirveän alhainen kipukynnys. Äiti mumisee välillä jotain esi-masokismista, mut sit ne nauraa isin kans sille, niin en oikein tiedä, onks se hyvä vai huono juttu.

Lempparipuuhaa on myös repiä äitiä ja isiä (ja muitaki, ketkä uskaltautuu mun näköpiiriin) nenästä. Ja kiipeillä ihmisten päälle. Ja pomppia hyppykiikussa. Ja leikkiä isin kanssa, kun se aina heittelee ja pomputtaa ja lennättää mua. Viuuuh!


En vierasta tällä hetkellä oikeastaan ollenkaan yhtään ketään. Tiedän, missä on lamppu, kun äiti kysyy sitä ruokapöydän ääressä. Osaan nostaa käden ja moikata, kun mulle sanotaan "Moooi!" ja vilkutetaan. Robin on edelleen paras ja mulla on edelleenkin kuusi hammasta.

En pidä kauheasti väenpaljoudesta. Äiti ja isi on huomannu onneksi, että jos mennään paikkaan, jossa on paljon ihmisiä ja paljon hälinää ympärillä (esim. vauvauinnissa), mua alkaa vähän ahdistamaan. Etenkin, jos en oo sen ympäristön kanssa ihan sinut. Niinku onhan se uiminen aika jännää puuhaa, vaikka vedessä olemisesta tykkäänkin! Ollaankin nyt isin kanssa käyty kahdestaan uimassa meidän läheisessä uimahallissa ihan muuten vain ja oon tykännyt siitä paljon enemmän. Toisaalta taas tykkään olla ja katella, kun ollaan valjakkokisoissa ja koirat ja ihmiset huutaa ja möykkää ympärillä.

Mulla on kaks kaveria, joita nään usein; K, joka on mua 1kk nuorempi ja on poika ja O, joka on mua nelisen kuukautta nuorempi ja on tyttö. Sit mulla on paljon aikuiskavereita, koska oon niin cool. K:n kanssa me syödään samoja leluja ja ryöstetään niitä toisiltamme ja O:n kanssa (yritetään) läpsiä toisiamme naamoihin ja höpistään.

10/17/2015

"Syyslomalla"


Mä oon viettänyt tällä viikolla "syyslomaa". Mun pikkuveli kävi syyslomallaan moikkaamassa meitä alkuviikosta ja mun ja miehen ystävät puolestaan tuli meille loppuviikoksi syyslomaansa viettämään. Mieskin piti keskellä viikkoa yhden vapaapäivän, joten yhtä lomailuahan tämä viikko on mulle ja Sinnallekin ollut. ;)

Nyt on herkuteltu venäläisravintola Zakuskassa, naurettu kippurassa yömyöhällä, pelattu änäriä (hyi, miehet pelas), hoilotettu SingStaria, shoppailtu Zeppelinissä, jaettu iloja, mietteitä, murheita ja haaveita sekä suunniteltu ulkomaanmatkoja. Päälle vielä syöty luvattoman paljon suklaata ja juustoja. Ystävät on ihan parhautta ja niiden seuraa osaa tosiaan arvostaa erityisen paljon silloin, kun sitä ei ole joka viikko (eikä edes kuukausi) tarjolla. <3

Sinna on ollut tämän viikon vähän röhäinen, raukka on pärskinyt räkää ja hinkannut korvaansa. Varmaa tulehdusta ei kuitenkaan lääkäri-täti korvasta löytänyt ja olotila koheni muutenkin jo parissa päivässä, joten toivon mukaan päästiin aika helpolla ja kyseessä oli vain pieni lentsu. Siirrettiin kuitenkin Sinnan sänky meidän huoneeseen tuon kipeilyn ajaksi ja annoin raasulle öisin (lohtu)maitoa. Tänään siirrettiin sänky takaisin Sinnan omaan huoneeseen ja ensi yönä olisi tarkoitus palata takaisin siihen tilanteeseen, että öisin ei maitoa lipitellä. Saa nähdä, kauanko neiti huutaa protestoidakseen yöllä... Onneksi ollaan jo kertaalleen saatu unikoulu tosi hyvin tuloksin toimimaan, niin voidaan pitää se mielessä, kun yön pimeinä tunteina mietitään, onko tässä mitään järkeä. On siinä. Sinna nukkuu paaaaaaljon paremmin ja on päivisin virkeämpi, kun nukkuu yöt suhteellisen kokonaisina. Ja tietysti me vanhemmatkin!

Mullakin on kurkkua karhennellut jo pari päivää ja tänään alkoi jonkinmoinen röhäkin. Toivottavasti mäkin pääsisin tästä pian eroon! Polttelisi jo kovasti vauvajumppailemaan ja salille, kun tällä viikolla en ole Sinnaa halunnut kiikuttaa mihinkään tartuttamaan muita tai muutenkaan rasittamaan itseään kipeänä.

Mukavan rauhallinen hetki mulla tässä; mies lähti jo nukkumaan, että jaksaa yöllä paremmin rauhoitella Sinnaa (mikäli sikäli tarve vaatii), joten datailen yksin koneella olohuoneessa kynttilänvalossa. Täytynee lähteä koittaan ummistamaan omatkin silmät. Huomenna olisi tarkoitus treffata tyttöjen kanssa lounaan merkeissä, kivaa nähdä pitkästä aikaa! Öitä muruset! :)


10/06/2015

Lokakuussa


En voi käsittää, että on jo lokakuu! Elokuu ja syyskuu on menny multa ihan ohi... En tiedä, johtuuko se väsymyksestä vai Sinnan jatkuvasta kehityksestä jonka perässä yritän pysyä vai niin paljosta tekemisestä vai mistä, mutta yhtäkkiä huomasin, että hitsi vieköön on jo lokakuu ja KOHTA ON JOULU! <3

Tällekin kuulle on aika paljon ohjelmaa ja sovittuja menoja, joten aika pian ollaankin jo marraskuussa. ;) Tällä viikolla järjestän elämäni ensimmäiset vaatekutsut (NOSHin), ne on samalla myös ensimmäiset vaatekutsut, joihin osallistun, joten monta ekaa kertaa yhdellä huitaisulla! Oon pähkäillyt, mitä herkkuja leipoisin ja ostaisin kutsuille. Toisaalta tekisi mieli kokeilla jotain uutta, mutta toisaalta taas tuntuisi turvallisemmalta ja helpommalta pitäytyä niissä resepteissä, jotka osaa tehdä vaikka puolisokkona ja joiden on todennut maistuvan vieraille hyvin. Saa nähdä, kuinka monta vaatetta sorrun kutsuilla tilaamaan... Mulla on jo pidemmän aikaa ollut intohimovärinä keltainen ja bongasin jo pari keltaista ihanaa vauvojen vaatetta kuvastosta, aargh! :D

Nää kaks pöhelöä <3
Sinna, Filja, Cira ja Filjan velipoika Leevi.
Lokakuulle on myös tiedossa valjakkokisat, lounastreffit tyttöjen kanssa, uuden Napapiirin Sankarit -leffan katsastamista ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, saadaan iiiiiiiiihan parhaita syyslomavieraita tänne Ouluun. En malta odottaa! :) Tulee mieleen viime syksy, kun samaiset vieraat oli täällä ja silloin kuvailtiin ja ihmeteltiin mun vauvamasua. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Ja jos joku siellä miettii, niin ei, mulla ei ole ikävä sitä raskausmahaa, paljon kivempi on nyt kun vauva on täällä ulkomaailmassa ja mulla on oma kroppa takaisin. Tai no, ainakin melkein... Projekti Raskauskilot Pois on edelleen käynnissä, kiitos hitaan, imetystä turvaavan, laihdutusohjelmani. No, lihasta on ainakin tullut lisää, sen verran ahkerasti ollaan vauvajumpissa ja salilla käyty!

Tähän hätään ei muuta, miltä teidän lokakuu näyttää, onko kiireinen?

10/01/2015

Sinna 7kk


Moi! Tulin taas kertoon vähän kuulumisia. Nyt kun oon jo 7kk vanha, oon niin aktiivinen ja utelias, ettei mulla oo päivisin oikein aikaa nukkua, niin ehdin hyvin jutustella teille täällä! No okei, kyllä mä nukun jotain 35 minuutin päiväunia, ehkä 2-3 kertaa päivässä. Hyvin jaksaa! Sitten öisin nukun miten milloinkin. Tuossa kun täytin 7kk, niin äiti ja isi rupes pitään mulle unikoulua, ku mulla meni muka höpöksi nuo yösyömiset. Ku oisin halunnu kokoajan heräillä ja käydä hörppiin maitoa, vaikkei mulla ees ollu oikein nälkä. No ensin ne pöjät koitti kouluttaa mua niin, että söisin vaan 1-2 kertaa yössä. Enhän mää tajunnut ku heräsin yöllä, että millon se kerta on ku saan syödä ja millon se kerta, kun en saa syödä! No se meni sitten lopulta vähän pipariksi ja sit yks yö mä vahingossa nukuin aamuun asti syömättä ja varsin tyytyväisenä. Siitä ne äiti ja isi sit tajus, et hitsi vieköön, toi vauvahan pärjää ihan hyvin koko yön syömättä!

Kyllähän mää nykyään syönkin (aika) reippaasti viidesti päivässä kiinteitä, joten hyvinhän mää pärjäänkin ilman yömaitoja! Nyt oon viimeisen viikon ajan nukkunut melkein täysiä yöunia klo 20-06 ilman vastarannan kiiskeilyä. Katotaan, kauanko jatkan semmosta upeeta nukkumista, en oo vielä päättänyt. ;) Mutta takaisin siihen ruokaan, ku se on mun lemppari puheenaihe! Aamulla syön aamupuuron hedelmä- tai marjasoseella (äitin tekemällä tai kaupan). Sitte lounaaksi syön jotain lihaa/kalaa/kanaa, vihanneksia ja pottua/riisiä/bataattia (äitin tekemää). Välipalaksi jotain makeaa sosetta tai sormiruokailuna hedelmiä. Sitte päivällinen sama ku lounas mut ei lihoja. Sit vielä iltapalaksi iltapuuro makealla soseella. Nyt oon viime viikkoina saanut melkein joka ruualle mukaan jotain, mitä voin ite napsia. Tykkään tosi paljon banaanista, satsumasta ja kurkusta sekä ruisleivästä. Niitä saan jo aika hyvin ite syötyä. No okei, banaani muussaantuu nyrkkiin, mut muista selviän jo ite! Jopa pinsettiote alkaa olla aika hyvä. Enkä oo kuulemma sihtikurkkukaan. Sit hörpin myös vettä nokkamukista aterioiden yhteydessä, jos kiinnostaa.



Oon oppinut ihan kunnolla komentamaan äitiä ja isiä. Jos mua vaikka tympii istua rattaissa, niin rupeen kiljumaan ja sit ku ne alkaa viihdyttään mua, nii irvistelen ja nauran niille. Hahhaha, ne on niin helppoja huijattavia! Äiti kyl monesti sanoo mulle ensin, et "Älähän nyt Sinna, eihän sulla oo edes mitään hätää siinä." No sit pitää vähän lujemmin kiljua ja yrittää tekoitkua, niin jo alkaa tapahtumaan. Myös ruokaillessa pitää välillä vetää sellaiset kiljukonsertit ja sit voi taas avata suun ruualle.

Kävin ekaa kertaa saunassa tuossa toissalauantaina. Oli ihan jees. Olin aika coolisti siinä isin sylissä vaan, alalauteilla hengaillen. On silti kylpeminen ja suihkussa käyminen kivempaa. Ja uiminenkin on ihan jees, jos en oo liian väsyneellä tuulella. Ens kerralla vauvauinnissa mun ois tarkoitus sukeltaa, en tiiä mitä se tarkoittaa, mut äitiä näyttää se jänskättävän aikalailla.

En oo vieläkään ryöminyt (jotku kuulemma on ryöminy tässä vaiheessa jo hyvän tovin!), ainoastaan pyörinyt kaikkialle, mihin haluan. MUTTA viime viikolla oon älynnyt mennä konttausasentoon! Äiti ja isi on siitä hurjan innoissaan ja ne aina taputtaa mulle, ku meen siihen asentoon heilumaan... Öö okei. Katotaan taputtaako enää sit, ku lähen liikkeelle eikä ne saa mua kiinni hahah!



Irvistelen ja pidän sellaista hauskaa ääntä (vähän niinku possut) ja saan sillä ihmiset nauramaan. Hymyilen paljon ja paljastan mun hienot kuusi hammasta. Jep, mulla on jo aika monta legoa suussa. En enää hirveesti vierasta (paitsi väsyneenä ja tosi isossa porukassa), en edes mummia enää!

Musta on tosi kivaa, kun tartun johonkin esineeseen (tai äitin hiuksiin) kiinni ja sit äiti tai isi sanoo mulle "Sinna, irti!" ja yrittää repiä sitä esinettä (tai hiuksia) mun nyrkeistä pois. Vitsi mä nauran aina. En taatusti päästä helpolla irti. Vetoleikkiä parhaimmillaan! Toinen hauska juttu on ku isi hyppyyttää mua ja tekee semmosia äkkipudotuksia kun oon sen sylissä. Et mä vähän niinku putoaisin mut en kuitenkaan, kun isi pitää kokoajan musta kiinni. Hankala selittää, mut se on tosi hauskaa! Hyppykiikussakin tykkään jo pomppia, nyt kun osaan jo vähän paremmin varata jalkojeni varaan.

Heippa!