Vappuja!

Mulla on niin perjantaifiilis! Täällä on paistanut aurinko koko päivän, lämmittänyt ihanasti, kun oon touhuillut tuolla takapihalla terassikalusteita järjestellen ja vauvaa nukuttaen. Iltapäivällä piti ihan hyvän fiiliksen ja vapun kunniaksi kaataa itselle lasillinen omatekoista simaa (rusinoilla, of course) ja nautiskella sitä tuoreen munkin (kaupasta) kera aurinkotuolissa. Oi että!

Saatiin aamupäivällä extempore kylään mun opiskelukamu vauvansa ja koiransa kanssa. Asuvat tässä aika lähellä meitä, meidän vauvoilla on kuukausi ikäeroa, meidän neiti on 3 kuukautta vanha ja heidän poitsu 2 kuukauden ikäinen. Koirat leikki innoissaan keskenään takapihalla ja vauvat katselivat toisiaan (ja toistensa ohi :D) kiinnostuneina. Oli tosi jännä päästä näkemään muitakin vauvoja kuin sitä omaa, huomaa kuinka erilaisia vauvat on keskenään! Terkkuja vaan M:lle, treffaillaampa pian uudestaan! :)

Onko teillä vappusuunnitelmia, ohjelmaa viikonlopulle? Me ajateltiin huomenna pyörähtää vapputorilla, mikäli säät yhtään suosii. Mun tekisi mieli metrilakua ja mies innostui ajatuksesta ostaa vauvalle ilmapallo ensimmäisen vappunsa kunniaksi. :D Ihana mies. Lisäksi käydään mun mummulla synttärikakulla ja grillaillaan kotona. Käytiin tänään aamulla vauvan kanssa kaupassa ostamassa koko pitkän viikonlopun ruuat, oon tehnyt kunnon vappumenun viikonlopun ruokien osalta, en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan uusia (grilli)reseptejä. :)

Mies on koirien ja vauvan kanssa iltalenkillä, mä jäin kotiin oikaisemaan kipeää selkääni ja katsomaan Downton Abbeya. Kohta voisi ruveta keittämään miehelle kahvia ja kaivaa jääkaapista yllätyksenä tänään leipomaani sitruuna-mustikkapiirakkaa. Toivottavasti mies ilahtuu!

Oikein mukavaa ja makoisaa vappua, pitäkää kivaa! :)

ps. Rullaluistelukausi korkattu, oijoijoi että teki kutaa!

Mukavaa viikonloppua seuraa ankea maanantai?

Moi ja kivaa vappuviikkoa! Koska maanantait on aika ahterista, on helpottavaa ajatella, että nyt on pätkäviikko. Vain neljä päivää arkea ja sitten pitkä viikonloppu vappuhulinoineen. Just nyt ei kuitenkaan ihan pääse siihen tulevaan vappufiilikseen, kun ulkona on niin kolea ja märkä keli. Lisäksi käytiin just hakemassa vauvalle 3kk rokotepompsi ja meikäläinen on iltaan saakka yksin vauvan kanssa... Maanantain katastrofiainekset kasassa? Toivon todella, ettei vauvalle tule pahoja oireita rokotteista. Raukka riepu, sydäntä särki, kun toinen niin kamalasti itki piikittäessä.

No, voihan tästä tulla ihan hyväkin päivä! Viime viikonloppu oli ainakin oikein mukava; tehtiin pihatöitä auringon lämmittäessä, mies kävi pelailemassa lätkää ja sillä välin me vauvan kanssa kyläiltiin ja herkuteltiin mun kummitädin luona. Katsottiin leffa, syötiin irtokarkkeja. Perjantaina leivottiin pikku murun kanssa suklaakeksejä. Vauva istui sitterissä keittiön pöydällä ja mä sekoittelin keksiaineksia siinä edessä, näytin jokaista työvaihetta vauvalle kuin missäkin kokkiohjelmassa; "Nyt lisätään kaakaojauheet tänne sekaan" ja "Sitten sekoitetaan kaikki tasaiseksi massaksi". :D No, pieni viihtyi ja minä sain puuhailla rauhassa. Sunnuntaina siivosin meidän autonkin. Jännästi löytyi etupenkin alta pakasterasia, kuskin penkin alta sipsiä ja vauvan kaukalotelakan alta miehen työpapereita... Vaikka aina uhotaan pitävämme auto niin siistinä. Uskaltauduin jopa tyhjentämään miehen työauton kaikesta roinasta ja roskasta. Nyt siellä mahtuu jopa istumaan ilman, että täytää ensin siirtää pino lehtiä muualle ja tarkistaa, mihin jalkatilassa jalkansa uskaltaa laskea.

Tänään käytiin tosiaan aamulla 3kk-neuvolassa. Vauva oli ottanut kunnon kasvupyrähdyksen, jonka seurauksena paino ei ollut ihan pysynyt mukana. Hyvät oli kuulemma kuitenkin kasvukäyrät. :) Oonkin ihmetellyt, miten osa 62-koon vaatteista alkaa jo tuntua nafteilta, ihan vastahan ne otettiin käyttöön! Siinä kasvupyrähdyksessä siis syy vaatteiden nopealle pienenemiselle.

Nukuin viime yön jotenkin huonosti, joten taidan painua päikkäreille, nyt kun vauvakin simahti. Energisempää maanantaita teille! :)

Ristiäiset

No nyt niihin ristiäisiin kuvienkin muodossa! Oli kyllä sen verran vähän luonnonvaloa sekä ulkona että sisällä kirkossa, että en varmaan olisi saanut julkaisukelpoisia kuvia itse räpsittyä. Etenkin tuo tila, jossa after partyt pidettiin, oli pimeä kuin mikä. Ja ne vihreät seinät.. :D Paikkana toimi siis vanha Pateniemen kirkko (joka itseasiassa puretaan ihan pian). Ei meidän ykkösvaihtoehto, mutta koska muut paikat oli varattuina jo, päädyttiin tuonne. Ihan mukava tila, etenkin kastepaikka, mutta kahvitteluhuone oli aika pimeä ja ankea (niine vihreine seinineen). Mutta tietysti paikasta viis, itse juhlathan ne tärkeimmät olivat.

Ristiäispäivänä keli oli siis melkoisen synkkä; taivas oli harmaan pilvimassan peitossa ja satoi loskaa. Tuumasinkin juhlapaikalla, että Se päivänsäde onkin tänään täällä sisällä. Neiti oli nimittäin (jälleen) hyvällä tuulella ja väläytti vähän väliä ihania hymyjä. :)

Itse kastetoimituksen ajan vauva oli miehen sylissä. Katseli välillä ympärilleen, mutta suurimman osan ajasta torkkui. Jopa silloin, kun pappi siveli vedellä pään, kun ystäviemme tytär (neiti A-murunen ;) kuivasi vauvan pään ja kun hoilattiin loppuvirttä, veteli murunen sikeitä. Melko rauhallinen tapaus. Kahvipöydässä, kun pääsi moneen eri syliin, alkoi jossain vaiheessa hyväntuulisuus vaihtua ihmetykseen siitä, kun sylit vaihtuivat eikä mikään niistä ollut vähään aikaan iskän tai äidin syli. Kaiken kaikkiaan vauva jaksoi todella hyvin ristiäispäivän ja näytti niiiiiin söpöltä juhlatamineissaan. <3

Mä en ole mikään ässä noissa leipomishommissa enkä koe pullataikinan vaivaamista tai piirakan loihtimista mitenkään rentouttavaksi puuhaksi niinkuin jotkut, joten olin tosi happyhappy, kun molemmat kummitädit suostuivat (tarjoutuivat) hoitamaan juhlien makean puolen. Toinen teki suklaajogurtti-kakun ja toinen suklaamousse-täytekakun. Molemmat olivat niin herkkuja, että! Mulle jäi sitten suolaisen puolen hoitaminen ja koska me ei miehen kanssa olla mitään voileipäkakku-ihmisiä, niin taiteilin rieskarullia kahdella eri täytteellä. Lisäksi ostin vaahtokarkkeja ja keksejä kahvipöytään. Niin ja pinkit servetit. Ja vaikka juhlapaikalla olisi ollut tarjoiluastioita, halusin välttämättä kiikuttaa omat Kastehelmen tarjoiluastiani juhliin ja tarjoilla herkut niistä. Koska ne vaan on niin hienot. :D

Anoppi halusi, että kaupan kukkien sijaan panostettaisiin kukkakaupan antiin, joten kiitos kaunis hänelle, saatiin kastepöytään ja kahvipöytään hienot kimput. Väreiksi kimppuihin valittiin valkoista ja pinkkiä.

Juhlien loppupuolella, kun lähdin hakemaan kastemaljaa pakatakseni sen mukaan, tuli mieleen vanha perinne kasteveden heittämisestä olan yli. Onneksi vielä yhdet kummit olivat paikan päällä ja tuore kummisetä (miehen veli) saikin kunnian heittää kastevedet kirkon ulkopuolella.

Jotenkin oli niin hässäkkä päivä, että tuntui, etten ehtinyt kenenkään kanssa jutella yhtään mitään, enkä tiedä maistoinko edes kahvipöydästä muuta kuin yhtä kakkua. Päivä (ja etenkin juhlat) vain hurahti ohi. Onneksi on nämä kuvat, joista voi muistella. :)

Kaikki postauksen kuvat © Juha M. Kinnunen.

Haaste blogilemmikeille!

Tänään on äänessä toinen meidän karvaisista kamuista. Nimittäin, meidän nelijalkaiset kun on aika olennainen osa tätä blogia ja tietysti meikäläisen elämää, niin innostuin kovasti tästä haasteesta, jonka Nooran Eppu-koira heitti kaikille blogimaailman lemmikeille (haasteen bongasin taannoin Minnan blogista).

Vastoin ehkä yleistä olettamusta, valitsin tähän haasteeseen vastaajaksi Filjan, meidän hönökin. Cira on päässyt blogissani enemmän ääneen (johtuen jo tietysti siitä, että Cira tuli taloon ensin ;), joten nyt päästetään Filjamus valloilleen!

1. Olen... Filjamus Maximus, Pöhti, Fiiatti, Kuutti, Filija...mitä näitä lempinimiä nyt onkaan! Oon ihan supersöpöliini, kaikkia ja kaikkea (paitsi pelottavia ääniä) rakastava koira. Nautin huomion keskipisteenä olemisesta. Rodultani olen samojedi. Kukaan ei voi vastustaa mua, koska oon nii hönö! En oikein viihdy yksin ja siks onkin hyvä, että mulla on sisko. Oon ollut pennusta asti termiitti ja tykkään pureskella seiniä. Siks kai vietän ne hetket isossa häkissä, kun mami ja iskä on poissa kotoa. Mut oon mä pureskellut mun häkin kaltereitakin, sekin on kivaa! Muuten oon kuulemma maailman kiltein koira.

2. Parhaat päikkärit nukun... Mää nukun missä vaan, miten vaan! Mutta hmm, ehkä Cira-isosiskon vieressä, tai siis ihan siinä kiinni. Tai makuuhuoneessa yhtä kulmaa vasten. Sillain selällään sitä kulmaa vasten, ketarat ojossa. Joskus myös parhaat unet tulee mamin tai iskän vieressä sängyssä. Mutta aika harvoin mä sinne pääsen, varsinkaan enää kun joku pieni ja haiseva tuhisija on vallannut sen sängyn.

3. Paras kaverini on... Kaikki on mun kavereita! Mutta jos vaikka kerron ne, kenen kanssa leikin eniten niin mun velipoika Leevi Lepa Lepatius ja tietty Cira. Tykkään myös körmyyttää yhtä pikku Olgaa ja painia Ciran siskon Ellun kanssa.

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina... niitä hammaspuruluita krokotiilina ja siilinä, nakkeja, makupaloja ja suursuokkina joulukinkkua!

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen... pallon. Rakastan  palloja! Mami ja iskä sai mut jopa houkuteltua pelokkaana pienenä uimaan pallon avulla. Tykkään eniten, kun palloja heitetään, niin että saan hakea ne kaukaa tai sitten niin, että pallo heitetään ilmaan niin että saan ottaa siitä kopin. Oon taitava kopin ottaja!

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? No mulla on jo jonkin verran menestystä noista näyttelykehistä, mutta en oo nyt hirveesti joutanut niitä kiertämään vaikka tykkäänkin hulluna siitä huomiosta ja niistä muista koirista (vaikken tajuu, miksei ne halua alkaa mua siellä kehässä), kattokaas kun mulla on tää kilpaharrastus eli valjakointi. Se vie suurimman osan mun ajasta. Että ehkä oon sekä näyttelyiden prinsessa että rekikisojen tykki!

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? No ekana tulee mieleen se, kun käytiin mamin ja iskän ja Cira-siskon kanssa semmosella toooosi isolla autolla jossaki aika pitkän aikaa. Pääsi aina uusiin maastoihin lenkille ja haistelemaan. Sitte kävin aika vasta juoksemassa Ruotsissa tooooosi pitkät rekikisat, seki oli aika huikeeta. Ja muistan ku muutin kotiin mamin ja iskän luo, että olin vähä pelokas, nii Cira aina suojeli mua ja mä näykin sitä hännästä ja korvista.

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? No mä en kyllä tunne oikein ketään täältä mamin blogimaailmasta, mutta ei se haittaa, mää voin leikkiä kaikkien kanssa, ketkä haluaa! Joko mennään?!

Mikäli sulta löytyy blogi ja lemmikki, nii nappaahan tästä haaste! :) Ja jos ei löydy blogia, niin kerro tämän postauksen kommenttikenttään lemmikistäsi, olis kiva lukea!

Omaa aikaa

Kävin viikonloppuna ystävän kanssa leffassa. Ihan siis leffateatterissa. Oli aika luksusta. Vauva jäi isinsä kanssa touhuamaan, kävivät autopesulassa, koirapuistolla ja kaupassa. Olin pumpannut jääkaappiin maitoa ja pakkasestakin löytyi lisää varmuuden vuoksi. Leffaan meno oli ajoitettu päivänäytökseen, eli ajankohtaan, jolloin vauva yleensä vetelee herkästi hirsiä. Kaikki oli siis suunniteltu hyvin ja hyvin kaikki menikin. Ei niinkään jännittänyt jättää pikku murua miehelle, vaan enemmänkin se, miten lie itse pystyisin keskittymään elokuvaan. Sekin meni yllättävän hyvin! Vain yhden viestin laitoin kesken elokuvan - "Kaikki ok?". Elokuva oli muuten Divergent -trilogian kakkososa, tykkäsin! :)

Pikku muru & iso muru

Mies on jo kovasti kärkkynyt, koska mentäisiin kahden kesken tekemään jotain; leffailemaan tai syömään. Myönnettäköön, että musta tuntuu vielä vähän hankalalta ajatus jättää vauva jollekin muulle kuin miehelle. Ehkä äidit siellä ruudun toisella puolella ymmärtävät? Oon kuitenkin päättänyt, että piakkoin se laastari on repäistävä, etten vallan omi tuota murua itselleni enkä raaski sitä sitten ikinä jättää kellekään. :D Vielä pari viikkoa kuitenkin näin... Tällä viikolla mulla on nimittäin luvassa molemmille viikonlopun päiville menoa. Lauantaina on kauan odotetut ja suunnitellut tyttöjen treffit ja sunnuntaina sovittua kyläilyä. Meinasi vähän kirpaista omatuntoa, kun huomasin, että kummatkin menot sattuu olemaan samana viikonloppuna. Vaikka tuskin vauva edes huomaa mun parin kolmen tunnin poissaoloa, iskän kanssa on aina niin kivaa. <3

Asiaan kuuluvat leffaeväät :P

Oma aika vauva-arjen keskellä on tärkeää. Tosi tärkeää, ainakin mulle. Arvostan kovasti omaa aikaani, rauhallista hetkeä, sitä että saan olla ihan yksin (okei, koirat voi olla kotona) ja tehdä jotain mukavaa itsekseni. Toiset saa sen fiiliksen juoksulenkillä tai kaverin kanssa kahvilassa rupattelemalla, mutta mä saan sen yksin ollessa. Tarvin sitä aikaa päivittäin.

Miehen kanssa puhuttiinkin tästä jo raskausaikana. Mä murehdin, että mitä jos musta tuntuu siltä, että tukahdun, kun en saa enää omaa aikaa. Mies lupasi, että kun vauva syntyy, hän vie vauvan vaunulenkille tai hoitaa vauvaa kotona niin, että saan olla itsekseni tai kaverin kanssa tai vaikka shoppailla rauhassa. Se oli ihanasti luvattu ja onneksi se lupaus on pitänytkin. Parhaillaan tätä kirjoittaessakin (ke ilta) mies, vauva ja koirat ovat iltalenkillä ja mä saan hetken omaa aikaa kotona.

Lämpimänä nautittu lounas. :)

Mieskin saa tietenkin aikaa omille jutuilleen, kun tarvitsee. Viime viikonloppuna hän kävi pelaamassa jäkispelin ja sillä välin me vauvan kanssa shoppailtiin Zeppeliinissä. :D Tänä aamuna lähti kotoa hyvissä ajoin ennen töiden alkua, että ehti käydä salilla. Mies on kuitenkin melko seurallinen ja sopeutuvainen tapaus, eikä omien sanojensa mukaan kaipaa sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin minä. Mullekin tuntuu ainakin tässä vaiheessa riittävän hyvin se, että saan vauvan nukkuessä päiväunia puuhastella jotain (vaikka sitten kotitöitä) itsekseni ja se, että vauvan mentyä yöunille saan rentoutua telkun ääressä miehen viekussa.

Muistakaa vaalia omaa aikaa, oli se sitten viiden minuutin lämmin suihku hiljaisuudessa tai herkkukaakao ystävän kanssa kahvilassa. :) Heräskö ajatuksia?

Neiti 2 kk

Vaikka tässä ruvetaan jo hipomaan 10 viikon ikää, tehdään nyt kuitenkin vielä 2 kuukauden postaus. Millainen tämä meidän vauva on 2 kuisena, mistä hän pitää ja mistä ei, mitä on oppinut... Tällaiset asiat varmasti ainakin osaksi jäävät vauvavuoden jälkeen unholaan, joten on varmasti kiva palata virkistämään muistia tänne blogin puolelle. Ja ehkä joku teistäkin tykkää näitä tällaisia postauksia lukea. :D

Olen seurallinen; opin aika tasan 2 kuukauden iässä hymyilemään, nauramaan ja jokeltelemaan ihan kunnolla. Nykyään höpöttelen eniten äidin kanssa, kun kaksistaan vietellään päiviä. Kerron paljon juttuja ja innostun, kun minulle jutellaan ja hymyillään takaisin.

Kasvukäyräni on hyvä. Olen tällainen pieni sirppana, mutta äiskän tarjoama pöperö on ollut oikein riittävää, koska neuvolatätin mukaan kasvan oikein hyvin. Äitistä ja iskästä oli vähän hassun hauskaa, kun mun paino ja pituus oli 2 kk neuvolassa sitä luokkaa, että joku voisi hyvin syntyä sen kokoisena. Vaikka oon siis jo 2 kuukautta vanha! Mutta on kivaa olla pieni ja siro, mun kummitäti sanoi että oon sellainen pieni keijukainen. :)

Leikkihetki iskän kanssa. <3

Nuo pienet pullojalat!! <33

Olen tarkkaavainen; seuraan katseellani liikkuvia kohteita ja tuijotan mielenkiintoisia muotoja ja värejä. Koirat on edelleen ihan ykkösjuttu, niitä tykkään katsella vaikka kuinka kauan ja on superkivaa, jos saa niiltä pusuja. Aika usein saankin. Katselen mielelläni myös äiskän ja iskän hääkuvaa keittiössä, Kauniita ja Rohkeita (ööö? :D) ja ihmisten kasvoja.

Olen pikkuisen herkässä iässä; sain pari viikkoa sitten ensimmäisen liuosrokotteen rotavirusta vastaan ja en tiedä johtuuko se siitä vai jostain kehitykseen liittyvästä, mutta olen ollut aika itkuherkkä. Jos mut nostetaan syliin liian nopeasti, tai jos kuuluu joku satunnainen ääni mistä en tykkää, parahdan itkemään ihan kauheasti. Rauhoitun kyllä aika nopeasti sitten.

Viihdyn parhaiten hereillä ollessani sitterissä. Sieltä on kiva katsella maisemia ja kasvoja. Sylissä en tällä hetkellä hirveästi viihdy, muuten kuin olkapäällä pystyasennossa tai mahallaan pitäen, "lennättäen". Leikkimatollakaan en tällä haavaa kovin kauaa viihdy, mutta hoitoalustalla makoilu on aika jees. Ainakin jos on muumitarroja tai koiria näköpiirissä.

Joskus olen yrmy ja silloin mut laitetaan kaukaloon ja pussi kii. :D

Filja ja vauva <3

Olen ilopilleri - suurimman osan päivästä. Äiskä sanoo mua päivänsäteeksi, auringoksi ja muruksi. Iltaa kohti mentäessä alan vähän kitisemään ja noin tunti ennen nukkumanamenoa itkeskelen. Silloin rauhoitun parhaiten joko iskän syliin (kanniskeluun), kaukaloon (heijaukseen) tai ruoka-apajalle (maitotainnutukseen). Nukun päivisin aika hyvin ja nyt olen oppinut nukkumaan myös liikkumattomiin vaunuihin! Ulkona vaunuissa on kiva koisia! Öisin olen nukkunut aika tavalliseen tapaan eli ensin pidemmän unijakson syvää unta, sitten syön ja loppuyön nukun vähän kevyemmin ja syön 1-2 kertaa ennen kuin aamulla heräilen 7-8 maissa. Iltaisin meen nykyään koisimaan jo klo 20, joskus jopa aiemminkin.

Olen oppinut uutta; nykyään suuhuni päätyvät yhä vain useammin nyrkit. Ai että niitä on kiva maiskutella! Pidän nykyään päätä yhä enemmän suorassa, mutta silti suurimman osan ajasta sivulle kääntyneenä. Myös kädet on aina välillä auki tiukan nyrkin sijasta. En edelleenkään hirveänä välitä olla mahallaan eikä se pään kannattelu siinä mahallaan varsinkaan kiinnosta, joten yleensä vaan länttäisen pään sivuun ja jään siihen ähisemään ja köllöttämään, kunnes mut nostetaan pois.

Söpöliini <3

#Kehukumppania

Kivvaa perjantaita! Mitä meinaatte tehdä viikonloppuna? Mulle tuli vähän puskista, että on jo perjantai, kun tuo maanantai oli vapaapäivä. Sekoitti kivasti viikkoa. :) Ajeltiin tuossa äsken miehen töiden jälkeen Makuuniin ja nyt illalla olisikin kova aikomus (kunhan ei nukahdeta pystyyn ja kunhan tuo pikku murunen menisi ajoissa nukkumaan) katsoa Mielensäpahoittaja - ja mutustella muutama irtokarkki siinä sivussa. No mutta nyt siihen itse asiaan:

Kataja-parisuhdekeskus ry kannustaa sivuillaan jakelemaan positiivisia sanoja omalle kumppanille:
"#Kehukumppania-kampanja kannustaa sanomaan ääneen oman parisuhteen ja kumppanin hyviä, rakkaita ja ihanimpia ominaisuuksia. Koska ihmisellä on usein taipumus muistaa ja nähdä ympärillään helpommin vikoja kuin hyvinvointia, täytyy hyvästä muistaa puhua ääneen."

Selinan blogista bongasinkin jo jokin aika sitten tämän haasteen ja ajattelin heti, että ompas ihana idea, mäkin haluan kehua (julkisesti) omaa puoliskoani! :)

1. Milloin viimeksi olit erityisen ylpeä kumppanistasi?
Silloin, kun tyttäremme syntyi ja huomasin, kuinka hienosti, rakastavasti ja luonnollisesti hän oli vauvan kanssa ja hoiti tätä. Näin, että mieheni oli niiiin tehty olemaan iskä pienellemme.

2. Mihin piirteisiin alunperin ihastuit kumppanissasi?
Huumorintajuun, reiluuteen ja positiivisuuteen (niin ja kroppaan ;). Nämä piirteet ihastuttavat edelleen!

3. Mikä on parasta parisuhteessanne?
 Se, että voimme olla täysin omia itsejämme, näyttää sekä hyvät että huonot puolet. Se, että luottamusta, uskoa ja rakkautta löytyy. Jos olen ihan maassa, mieheni kannattelee minua ja päinvastoin.

Loppuun vielä viisi kehua miehelleni:

1. Olet niin reilu ja kiltti ihminen! Monet ihmiset (itseni mukaan lukien) saisivat ottaa oppia asenteestasi elämään ja siitä, miten kohtelet muita ihmisiä.

2. Et ehkä omaa maailman parasta ja virheetöntä lauluääntä, mutta kun laulat, teet sen tunteella ja asenteella. Se on ihan huippua! terkuin nuotin vierestä rääkyvä ja siksi vain suihkussa laulava vaimosi ;)

3. Jaksat aina kuunnella, kannustaa ja lohduttaa. Vaikka itselläsikin olisi ollut huono päivä, otat kainaloon ja halaat pahan mieleni pois.

4. Sulla on (edelleen) kroppa, jota tykkään katella. Ettäs tiiät. ;)

5. Oot ihana, kun lähdet aina välillä mun mukaan shoppailemaan, vaikka itse inhootkin shoppailua. Se se vasta on aitoa rakkautta!

Lähtekäähän mukaan haasteeseen! :) Ja tietty sitä kumppania voi näin julkisen tavan lisäksi kehaista myös ihan kasvotusten, ihan vaikka päivittäin. <3

Päivä meidän kanssa

Mä tykkään lukea toisten blogeista näitä "Päivä meidän kanssa" -postauksia. Niiden kautta pääsee tutustumaan ihan eri tavalla bloggaajan elämään ja arkeen. Toivottavasti tekin tykkäätte tämän tyyppisisistä postauksista, sillä tässä olisi nyt teille ensimmäinen vauva-arkeen liittyvä päiväpostaus. :) Pitemmittä puheitta, aloitetaan!

TIISTAI 7.4.

Alun alkaen herään joskus seiskan pintaan, kun miehellä soi herätyskello ja hän lähtee töihin. Vauvakin herää, joten käyn vaihtamassa hänelle vaipan ja otan vaippasankarin viereeni meidän sänkyyn. Syötän ja uni tulee silmään vielä sekä äiskälle että vauvalle. 

Nousen lopulta torkkumisen jälkeen ylös puoli kympin maissa. Vaippasankari jää vielä tuhisemaan meidän sänkyyn. Teen nopeasti aamupalan (ruisleipää ja teetä) ja istahdan syömään sitä Salkkareiden äärelle. Cira ja Filja tulee tavalliseen tapaansa "pitämään mulle seuraa" aka kerjäämään ruisleivän rippeitä. :D

Murunen heräilee jo vähän ennen kymmentä, joten syön aamiaisen loppuun vauvan ollessa sitterissä. Sitten lähdetään aamupesulle ja pukemaan päivävaatteet ylle. Tavalliseen aamu-tapaansa vauva on hyväntuulinen ja jokeltelee vaipanvaihtopaikalla oleville muumitarroille.

Aamurutiinien jälkeen mennään hetkeksi olohuoneen lattialle; ensin istutaan sitterissä ja katsellaan kun siskot höpisee ja leikkii. Vauvasta koirien katselu on ihan parasta, ne saavat aina leveimmät hymyt ja iloisimmat huudahdukset. :)

Päästän koirat on takapihalle ja vauva tutkailee sitterissä maailmaa. Touhuilen kotiaskareita ja pidän samalla vauvaa silmällä. Yhtäkkiä huomaan, että hän tapittaa taustalla näkyviä Kauniita ja Rohkeita silmät suurina. O-ou. Päätän aloittaa Muumi-uran. On se meinaan parempi vaihtoehto kuin Kaunarit.. Pesen hampaat ja sillä välin vauva tuijottaa kiinnostuneena Muumien tunnareita.

Parin minuutin avaus Muumi-uralle on ihan passeli aika, joten siirrytään leikkimatolle tutkailemaan kirjaa ja jokeltelemaan. Tuo kirjassa näkyvä perhonen on vauvan ehdoton lemppari, sille hymyillään aina! Otan samalla vauvasta 2-kuukautiskuvan tuon kuvassa näkyvän pupun vieressä, se on mittapuuna vauvan kasvulle. Sitten onkin aika taas syödä ja käydä päiväunille.

Kello on vähän yli puoli yksitoista, kun vauva simahtaa unilleen. Tsiigaan tyttöjen tilanteen pihalla; näyttävät vielä viihtyvän siellä. Kaivan esiin miehen minulle tekemän kotijumppaohjeen. Tänään on alkanut se legendaarinen "uusi elämä". Herkut vähemmälle, ruoka fiksummaksi ja lihaskunnon treenaaminen, you know. Sain siis jälkitarkastuksesta edellisellä viikolla "puhtaat paperit", joten nyt pääsee kunnolla aloittamaan treenaamisen! :) Ensimmäinen kerta on tietysti aivan kauhea, lihakset ei toimi, osa toistoista jää tekemättä ja oon ihan puolikuollut treenin jälkeen.

Raahaudun laittamaan ruokaa. Lounas mennään vielä einesten kautta, kun kaupassa käynti on vasta iltapäivällä. Pakkasesta valmisateria Finduksen Chicken Curry pannulle valmistumaan. Lisään joukkoon vielä ekstramäärän parsakaalta ja ananasta. Syön lounaan katsoen samalla Mallikoulun uusinta jaksoa.

Vauva heräilee uniltaan klo 12 ja ruvetaan heti syömään. Syöttämisen lomassa lueskelen helmikuussa synnyttäneistä äideistä koostuvan facebook-ryhmäni keskusteluja. Ryhmästä saa todella hyvää tukea ja tsemppiä ja apua, aina kun tarvii ja jutut on välillä niin hauskoja, että piristävät huonoakin päivää!

Syöttämisen jälkeen vaipanvaihtohommat ja leikkituokio olohuoneessa matolla ja sitterissä. Puoli yhden jälkeen alan valmistautua kauppaan lähtöön. Mies tulee yhdeltä hakemaan meitä. Tänään on poikkeuksellinen päivä, kun miehen työauto on korjauksessa ja hän on aloittanut aamun työt "minun" autolla. Ajamme ensin miehen työpaikan vieressä olevan apteekin pihaan. Käyn nopeasti ostamassa vauvalle lisää Rela D-tippoja ja itselleni vitamiineja. Heitän miehen takaisin töihin ja kurvaan vauvan kanssa läheiseen Prismaan viikon ruokaostoksille.

Yleensä vauva nukkuu aina tällaisten lyhyehköjen reissujen ajan; sekä autossa että kaupassa. Tänään hän on kuitenkin puolet kauppareissun ajasta hereillä, tapittaa silmät suurina ympärilleen kaupassa, mutta on (onneksi) tyytyväinen kaukalossaan. Ensin ihmettelen hirveää ryysistä ruokakaupassa, mutta sitten muistan, että kaupathan on olleet kiinni pari päivää. On vähän ahdistavaa tehdä ruokaostoksia ihmisvilinässä, etenkin kun varmaan ekaa kertaa elämässäni unohdin ostoslistan kotiin! :D Kerään siis tarvikkeet muistin varassa kauppakassiin ja kotona tarkistaessani listaa huomaan, että muistin ostaa kaiken, what!?

Olemme siis takaisin kotona vähän kahden jälkeen. Vauva myhäilee tyytyväisenä kopassaan sen aikaa, että saan tyhjennettyä kauppakassit ja päästettyä Ciran ja Filjan takapihalle. Sitten onkin taas ruoka-aika. Nautin välipalani siinä samalla. Ruokahetken lopputulos on aika suloinen; kylläinen, tyytyväinen ja nukahtanut vauva. <3

Kello on kaksi ja kaikki nukkuvat päiväunia, paitsi minä! Cira on mielipaikassaan ulko-oven edustalla ja Filja vartioi vauvan unta makuuhuoneessa. Mä viikkaan ja lajittelen pyykkejä. :D Ehdin myös hetken aikaa etsiskellä netistä siitepölyverkkoja tuuletusikkunoihin. Kohta kun alkaa siitepölykausi ja meidän jotkut halpisverkot meni viime kesänä rikki, niin pitäisi pian löytää uudet (paremmat) tilalle. Lueskelen etsinnän lomassa muutaman blogin uudet postaukset ja sittempä pinnasängystä alkaakin jo kuulua älämölöä. Kello on hippasta vaille kolme.

Heräilyn jälkeen otetaan pidemmän kaavan mukaan ilmakylpyjä olkkarin lattialla, vaipanvaihtoalustan päällä. (kuvassa kuitenkin jo vaippa päällä, ettei tule nude-kuvia blogiin ;) Body menee samalla vaihtoon, kun siihen on puklattu sen verran tunteella. Uudet vaatteet päälle ja vähän yhteiskuvia. Taas höpötellään hetki olohuoneen lattialla ja sitterissä. On niin ihanaa, kun vauva on hyvällä tuulella ja hymyilee ja jokeltelee paljon! :)

Sitten syödään ja silmät alkaa taas luppasemaan. Juuri kun neiti on lopettamassa ruokailuaan puolinukuksissa, tulee mies (korjatulla työautollaan) kotiin noin klo 16.45. Vauva virkostuu nanosekunnissa ja alkaa tapittaa viereen ilmestynyttä iskäänsä hymy huulilla.

Puen vauvan ulkovaatteisiin ja laitan vaunuihin; mies lähtee käymään lenkillä koirien ja vauvan kanssa. Sillä välin minä saan omaa aikaa, jonka käytän edellispäivänä valmistetun ruuan (lihapullia ja muusia) lämmittämiseen ja syömiseen. Katson samalla suosikkiani Downton Abbeya Netflixistä.

Kello on melkein puoli kuusi, kun olen syönyt. Siivoan vähän keittiötä ja järjestelen tavaroita paikoilleen. Tuumin, että voisin ottaa tänään vauvan käymään kanssani suihkussa, kun niin monet tuntuvat tekevän niin (ainakin siinä facebook-ryhmässäni) ja vauva kun tykkää olla kylvyssäkin, niin mikä jottei!

Lenkin jälkeen vaunuissa nukutaan vielä vartin verran. Valmistan itselleni ja miehelle seuraavaksi päiväksi smoothiet. Mukaan pääsee mansikoita, kaurahiutaleita, maitorahkaa, maitoa ja ananasmurskaa. Joskus taannoin kyllästyin jatkuvaan smoothieiden lipittämiseen, mutta nyt parin vuoden tauon jälkeen ne maistuvat taas. Helppoa ja terveellistä!

Kello on 17.50. Mies tuo heränneen vauvan sisään. Alan riisumaan häntä ja varsin yrmeät on ilmeet pienellä niin kuin kuvasta näkyy. :D Mies alkaa vaihtaa vaipaa ja minä menen pesemään koirat. Nää kurakelit, jee... Jätän koirat kuivattelemaan kodinhoitohuoneeseen pyyhkeen päälle ja menen seuraamaan, kun mies touhuilee vauvan kanssa olohuoneessa. Musta on ihanaa, että mies ottaa asiakseen aina töiden jälkeen iltaisin olla vauvan kanssa. Jo se, että minun ei tarvitse olla 24/7 viihdyttämässä tai hoitamassa pientä, tekee terää. Ja tietenkin on tärkeää ja kehittävää myös vauvan kannalta, että isäkin osallistuu hänen kanssaan olemiseen ja hoitamiseen.

Teen vielä uudestaan kotijumppaa, tällä kertaa toisella (miehen tekemällä) ohjeella. Siinä käytän hyväksi vauvan painoa ja vauvakin saa täten (toivon mukaan) kivaa liikettä. Jumpan jälkeen suihkuun, jonne otan hetkeksi myös vauvan. Oi miten ihmeissään ja innoissaan hän onkaan!

(Välihuomautus: Pitkin iltaa syötän vauvaa aina välillä. Usein illat menevät niin, että vauva on hereillä klo 18 alkaen siihen saakka, kunnes hän menee yöunille klo 20-22 maissa ja siinä hereilläoloaikana syötän hänet useamman kerran.)

Kun mies kuivaa ja pukee vauvan yövaatteisiin, annan koirille iltaruuan. Meillä ruokakupille saa mennä vasta, kun on istunut, katsonut silmiin ja saanut luvan "ole hyvä". Siksi koirat tuossa kuvassa tapittavat mua niin innoissaan. :D

Joskus iltaisin vauvaan iskee ärripurri. Niin käy tänäkin iltana. Usein vauva rauhoittuu viimeistään ruuan äärelle tai kaukaloonsa. Sitä täytyy tietysti keinuttaa tai heijata. Mies pääsee siis heijaamaan väsynyttä pientä. Kello alkaa lähennellä jo puolta kahdeksaa. Kun vauva on rauhoittunut, otan hänet vielä syömään, jonka jälkeen mies vie pienen nukkumaan, kello on noin kahdeksan siinä vaiheessa, kun vauva nukahtaa. Yleensä viemme hänet vain sänkyynsä (mikäli on oikeasti väsynyt) ja uni tulee itsekseen. Tänään on menty vähän yliväsymyksen puolelle, joten mies hyräilee vauvalle hetken sängyn vieressä.

Kun vauva on nukahtanut, syön iltapalan (taas sitä ruisleipää ja teetä). Mies antaa koirille luut. Vietämme tänään iltaa katsellen Netflixistä uutta jaksoa Returned -sarjasta (kiitos S vinkistä, tää on tosi koukuttava!) ja rapsutellen koiria. Mulla tekisi kovasti mieli herkkuja, mutta sinnittelen ja syön vain viilin iltapalan päälle. Jostain syystä mies haluaa hieroa mun jalkoja enkä kyllä pistä vastaan. Ihana mies <3 Tänään on ollut touhukas ja hyvä päivä. Menemme nukkumaan noin kymmenen maissa, yleensä aina pari tuntia vauvan nukkumaanmenon jälkeen.

No niin, kuka jaksoi kahlata loppuun asti? :D

Psst!

Täältä suklaamunien keskeltä tulin vain huikkailemaan...

Ottakaahan rennosti, herkutelkaa ja ulkoilkaa! 

Siinä on ainaki meidän tämän pääsiäisloman combo. :)

Pääsiäisen makuun

Oijoijoi, tänään pyörähtää pitkät pääsiäisvapaat käyntiin, mahtavuutta! Niin siis tietysti mullahan nyt on aina "vapaata", mutta kun mieskin on kotona, on niin paljon kivempaa kaikilla. :) Pääsiäisen kunniaksi uunissa valmistuu persikkarahkatorttu ja jääkaapissa odottaa lohitartarit. Kipaistiin, tai siis "kipaistiin", aamulla vauvan kanssa Prismassa. Oltiin liikenteessä jo kymmenen pintaan, mutta kauppa oli tupaten täynnä ihmisiä... Onneksi ostoslista ei ollut pitkä ja vauvakin nukkui tyypilliseen tapaansa koko ostosreissun ajan, niin saatiin melko kivuttomasti kauppareissu tehtyä. 

On muuten pakko mainita tässä sivuavasti, kuinka hitsin kätevää on nykyään tuon vauvan kanssa kaksistaan liikkuminen! Käytiin alkuviikosta ostamassa ristiäislahjarahoilla matkarattaat, joihin saa tuon meidän (lainassa olevan) kaukalon kiinni. Ei enää painavan kaukalon raahaamista autolta kaupoille, ostoskärryihin vekslaamista ja miettimistä, voiko lähteä kaupungille kun ei jaksa kantaa kaukaloa eikä suurten Emmaljungin vaunujen roudaaminen jonnekin Stockalle oikein napostelisi. Jee, elämä on taas laiffii, kun on kevyet ja superhelpot rattaat alla!

Alkuviikosta järkkäilin kotia vähän keväisempään kuntoon, samalla pääsiäisteemaa silmällä pitäen. Asiaan kuuluvat tietysti pääsiäiskarkit ja -suklaat. ;) Kuvissa näkyvä kukkakimppu on ristiäisten kastepöydästä, sattumalta oikein passelisti kevään värejä sisältävä! En löytänyt mistään meidän pääsiäistipuja, vaikka aiemmin olen niihin kyllä usein törmännyt tavaroita penkoessani. Onneksi ystäviemme tyttö toi meille alla näkyvän pääsiäistipusen, niin on edes yksi tipu talossa pääsiäismunien tehtailuun! ;)

Kohta lähdetään hakemaan miestä töistä ja kun tuo aurinko suvaitsee nyt näyttäytyä noin kauniisti, voitaisiin lähteä koko jengin voimin lenkille. Saapahan vähän kulutettua niitä tulevia pääsiäisherkkuja, eeehheh. Mitä te meinaatte pääsiäisenä? Toivottavasti sää suosii ja aurinko hellii!