10/31/2013

Kirjoja pukinkonttiin

 
Tänä vuonna meikäläisen pukinkonttiin voisi mieluusti päätyä kirjoja. Sellaisia, joiden parissa joululoma vierähtää kuin huomaamatta, sellaisia joita ei malta laskea käsistään ja sellaisia, jotka jättävät lukijaan jälkensä.

Luin tuossa syyslomalla kirjan, jota äiti suositteli kovasti. Vähän epäröiden siitä, kolahtaako kirjan aihe minuun, avasin mökillä takkatulen ääressä ensimmäisen sivun ja päätin, että luen kirjasta ainakin pari kappaletta nähdäkseni, onko teos minua varten vaiko ei. Viitisentoista sivua myöhemmin en voinut enää lopettaa lukemista. Jäin pahasti, pahasti, koukkuun ja ahmin koko kirjan muutamassa päivässä. Kirja on varmasti monelle tuttu (vähintäänkin kansikuvastaan), Khaled Hosseinin maailmanlaajuiseen suosioon yltänyt Tuhat loistavaa aurinkoa. Teos herätti minussa melkoisen tunteiden kirjon; järkytystä, pelkoa, jännitystä, surua ja toivoa. Lukiessa tuntui melkein siltä kuin olisin itse ollut päähenkilöiden vierellä seuraamassa tapahtumia.


Maanantaina, kun aloitin uutta luku-urakkaa erään uutuus-pokkarin parissa, en saanut mielestäni tätä Hosseinin mestariteosta. Palasin siihen yhä uudelleen ja uudelleen. Siksipä otin selvää kaikista miekkosen tekeleistä ja haaveilen pääseväni niiden puuttuvien palasten pariin viimeistään jouluna; Ja vuoret kaikuivat ja Leijapojan.

Koukkuun jäin myös aiemmin tänä syksynä, kun lukaisin Gillian Flynnin tiukasti otteessaan pitävän teoksen Kiltti tyttö. Harmikseni huomasin, että Flynnin muita teoksia ei ole suomennettu, mutta onneksi Dark places ja Sharp objects ovat molemmat englanninkielisiä. Kutkuttaisi lukaista molemmat.

Flynnin ja Hosseinin kirjoja etsiessäni, törmäsin netissä pariin muuhunkin mielenkiintoiselta vaikuttavaan teokseen. Toinen niistä oli Hélène Grémillonin Uskottuni ja toinen S. J. Watsonin Kun suljen silmäni.


Kuvat täältä.

Myönnettäköön, että yhden näistä kollaasin kirjoista olen jo hankkinut itselleni, kärsivällisyys kun ei ole vahvoja puoliani... Olkoon se joululahja minulta itselleni. Toivottavasti posti tuo sen pian, sormeni jo syyhyävät, palan halusta päästä lukemaan sitä!

Onkos lukijoiden joukossa kirjaihmisiä? Entä millaisia kirjoja luette mieluiten? Kirjasuosituksia otetaan vastaan!

10/30/2013

Iltapäivähetki

Tämmöstä täällä. Teetä ja sympatiaa. :D Ostin kokeeksi tuota Forsmanin Suklaa-teetä (tuoksu oli niin huumaava!) mutta maku ei ihan iskenyt. Se suklaan maku teen seassa ei nähtävästi oo ihan meikäläisen mieleen. No, tulipahan kokeiltua. Vietin eilen siis ihan perus iltapäivää kotona; teekupposen ja läppärin äärellä. Blogijuttuja lähinnä. No okei, fiilistelin jo vähän tulevaa joulua - lähinnä koristeiden ja lahjamietintöjen osalta. ;)

Mukavaa keskiviikkoiltaa teille! En malta odottaa iltaa, meinaan niiiiin valloittaa tuon sohvan ja kaukosäätimen ja tapittaa herkeämättä uusinta uutta, Karevia, Yangia ja kumppaneita!



10/29/2013

Jäässä

Kuusamossa oli kyllä melko mielenkiintoiset säävaihtelut; tullessa maa oli loskaisen lumen peitossa, puolivälissä mökkeilyä lumi suli ja kaikki peittyi jäähän. Pari päivää ennen kotiin lähtöä satoi lunta taukoamatta ja sinne se valkoinen talven ihmemaa jäi, kun pyyhälsimme takaisin pimeään, koleaan ja hyvin märkään ja lumettomaan Ouluun.

Liukkailla keleillä pysyteltiin pääosin sisällä nokat kirjoissamme kiinni ja hengailtiin lähinnä mökin lähimaastossa. Muutaman jäisen kuvan sain silti napattua maantiellä keikaroidessamme.






Jäästä puheenollen, heräsin aamulla orastavaan kurkkukipuun. Ajattelin, että ei perhana soikoon, nyt en kyllä halua mitään flunssaa päälle. Ajelin työkeikalta kaupan kautta kotiin ja kiikutin mehuhyllyltä purkit mustikkakeittoa ja tyrnimehua.  Onneksi en sentään sairastanut syyslomalla!

Mitä te ootte puuhailleet?

Hei nyt on muuten pakko hehkuttaa ja hihkuttaa; HUOMENNA SE JATKUU! TV-VIIKKOJENI KOHOKOHTA, KESKIVIIKKOJENI ILO JA KYYNELKANAVIENI AVAAJA : GREYN ANATOMIA !

10/27/2013

Älynväläys


Joskus saan älynväläyksiä, sellaisia extempore ideoita, jotka on päästävä toteuttamaan heti. Näin kävi tällä viikolla maalaillessani miehen työhuonetta. Saatuani homman pakettiin katsahdin vielä maalipurkkiin ja näin siellä pohjalla, jämämaalissa, mahdollisuuden erään "huoneen" muutokseen. Värikin oli just passeli meidän kodin palettiin. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen!



10/25/2013

Mumms mumms


Painonpudotusprojektini on edennyt niin hyvin viime aikoina, että tällä syyslomaviikolla olen pitänyt hyvällä omatunnolla vapaata salilla ramppaamisesta ja tiukasta dieetistä. Välillä tekee hyvää antaa lihasten kunnolla levätä ja puuhailla jotain muuta (kuten käyskennellä mökkipoluilla ja metsissä). Ja nyt kun olen antanut itselleni luvan syödä herkkuja useampana kuin yhtenä päivänä viikossa, olen väsäillyt vähän sitä sun tätä mökkilomaa varten. Pientä suolaista hyvää, pussillinen Hopeatoffeeta ja tietysti tätä makeaa, suussasulavaa piirasta. Mumms, mumms, mumms.

Mitkä on teidän suosikkiherkkuja - noin niinkuin vaikkapa viikonloppuisin?



10/24/2013

Kotaretki

 
Viime viikonloppu vietettiin ystävien luona Seinäjoella. Oli kyllä aivan ihanat, rentouttavat ja piristävät (ennen kaikkea nauruntäyteiset!) pari päivää. Ystävien pikku neiti oli kasvanut ihan silmissä, yritin opettaa A:ta sanomaan "täti", mutta tyttö oppikin viikonlopun aikana mieheni kutsumanimen, joka ei suinkaan ollut "setä" vaan "äijä". :D Äijää hän sitten huutelikin koko reissumme ajan, samoin kuin kanteli mun tennareita olohuoneeseen ja yritti laittaa niitä omiin pikku jalkoihinsa. Hyvä kenkämaku tytöllä! ;)

Ehdittiin kuulumisten vaihtamisen ohella käydä myös ravintolassa herkuttelemassa ja kävelylenkillä paikallisella luontopolulla. Otettiin makkarat mukaan ja bongattiin matkan varrella kallioilla sijaitseva kota, jonne mentiin lämmittelemään ja paistelemaan eväitämme. Kerrassaan kaunis paikka! Cira ja Filjakin tykkäsivät, kun saivat juosta vapaana (aina silloin kun ei tullut vastaan ihmisiä) ja pääsivät vielä herkuttelemaan mun makkaran jämillä...















 S, kiitos kuvista 7 ja 12!

10/23/2013

Pikku purkkini mun

 
Maanantaina hihkuin mielessäni, että ompa hyvä, etten raskinut aiemmin syksyllä ostaa noita Iittalan Jars pikkupurkkeja, sillä nyt niitä saa kukkaroystävällisempään hintaan Iittalan verkkokaupasta ja myymälöistä! Äiskä mulle maanantaina vinkkasi tästä "Iiik!" -kampanjasta ja ajelimmekin sen siliän tien lähimpään myymälään katsastamaan tilanteen. Ja siellä ne purkit tönöttivät hyllyllä, kuin odottamassa mua! ;) Suloisen värisiä Kivi-tuikkujakin katselin, mutta jätin ne kuitenkin liikkeeseen, meillä kun on jo ihan riittämiin noita tuikkuja. Äiti kuitenkin kiikutti kotiinsa niitä muutamassa eri värissä, joten voin ihailla tuikkujen väriloistoa aina siellä käydessäni.

Säilöin purkkeihin käytetyimmät mausteemme; suolan ja mustapippurin. Kokoelman karttuessa voisin täyttää näitä pienimpiä purkkeja muillakin mausteilla tai vaikkapa irtoteellä. Kaurapuurohiutaleet säilyvät vielä tuossa Ikean purkissa, mutta jospa saisin joku päivä hankittua sellaisen isomman Jars purnukan niitä varten.




Leipasin tuossa tiistaina piirakan, yhden lemppareistani. Persikkarahkatortun. Ohjeenkin olen taannoin jakanut täällä, kannattaa kokeilla jos et ole vielä maistanut, on meinaan ihan törkeen hyvää; kirpeetä ja raikasta! Herkkupiiras lähtee meidän mukaan mökille, joten nautiskellaan sitä sitten siellä, takkatulen ääressä. :)

Nyt laukut ja koirat autoon, Kuusamo here we come !





10/22/2013

Tavispäivä

 
Tänään on ollut ihan tavallinen päivä. Noin niin kuin syyslomapäiväksi. Aamulla kävin heilumassa telan ja maalipurkin kanssa miehen työhuoneessa. Sitten piipahdin kaupassa ja ajelin penkinlämmitin päällä takaisin kodin lämpöön. Pistin viikonloppureissun pyykit pyörimään, astianpesukoneen päälle ja päästin koirat ulos touhuamaan. Cira kähvelsi heti silmän välttäessä jostain kukkapenkin nurkasta koristekatetta ja mutusteli sitä tyytyväisenä. Aamulla satanut lumi kimalteli vielä maassa. Aurinko pilkisti pilven takaa niin nätisti, että täytyi kaivaa kamera esiin ja kuvailla tätä ihan tavallista päivää.




Keittelin puuroa. Leivoin piirakan. Nyt kun ulkona pakkastaa ja on valkoista ja kun kirkas ja itsepintainen valo pyrkii sisään ikkunoista, on fiilis ihan kuin kevätpakkasten aikaan! Tekee mieli leipoa pullaa ja hörppiä kuumaa kaakaota ikkunan äärellä. Alan todellakin lämpeämään ajatukselle pitkästä talvesta. Millä mielellä siellä ollaan? Mä taidan alkaa pienille päiväunille. Näitä lomapäivien etuja...

10/19/2013

Teehetken helpottaja!

 
Männä viikolla muhun iski vähän sellainen olo, kuin olisin elännyt jossain kiven alla tai vähintäänkin luolassa, niin huipun teen juojan tuotteen olen missanut ihan täysin! En edes tiedä, kauanko näitä on jo valmistettu, mutta törmäsin näihin eräässä kahvipöydässä -tai tässä tapauksessa teepöydässä.

Kyseessä on siis tällainen irtoteelle tarkoitettu haudutuspussi. Niin simppeli idea, mutta tuo niin paljon helpotusta teenjuontiin! Haudutuspusseja myydään sekä yhden kupin koossa että koko teepannun koossa. Paketteja ei oo hinnalla pilattu, mutta tokihan noiden käyttäminen tulee maksamaan enemmän kuin sellaisen teepallon käyttäminen. Itse oon kuitenkin valmis "tuhlaamaankin" tähän, koska en juo kahvia ollenkaan vaan lipitän aamuin, päivin ja illoin teetä ja oon niin tympiintynyt niihin teepallojen päästelemiin hippuihin! 






Nimittäin ainakin mun irtoteen juonti on usein sitä, että ensin annostelen irtoteen siihen hiivatin teepalloon ja puolet menee tietysti pöydälle, koska siihen teepalloon nyt on vaan liian vaikea osua sen teehippulusikan kanssa. Seuraavaksi lilluttelen sitä teepalloa kuumassa vedessä ja kiroan, kun taas sieltä siivilöiden välistä ja pikku rakosista tippuu niitä teehiutaleita kuppiin. Ja sitten juon hippuja täynnä olevan teeni niitä välillä lusikalla onkien. Mutta voin kertoa arvon ystäväiseni, että tämä suodatinpussi ei päästä niitä teehippuja veteen! Ja pussiin on helppo annostella hiput. Niin huippua. Mä oon kyllä ihan fiiliksissä tästä pienestä arjen helpottajasta!

Ainoa miinuspuoli tuon kertakäyttöisyyden (eli rahan menemisen) lisäksi näissä haudutuspusseissa on se, että teen maku ei ihan niin hyvin pääse pussin läpi veteen kuin mitä se pääsee teepallon läpi. Ai niin ja mainittakoon, mikäli joku epäilee moista, niin tämä postaus ei ole millään muotoa maksettu mainos, vaan jälleen kerran meikäläisen omia intoilu-hurahduksia.



Loppuun vielä muutama tämänhetken teesuosikkini. Etenkin tuo Inkivääri-tee on ollut melkoinen yllätys, se maistuu aivan ihanalle, juon sitä melkeimpä joka päivä. Tuo Liptonin kolmioteehän ei irtoteetä ole nähnytkään, mutta sekin on kyllä kokeilun arvoinen. Maku on todella voimakas, joten lilluttelen pussia kupissa vain hetken.

Ei muuta kuin keittelemään kello viiden teet!